Liikaa ja liian kalliita? – Tästä reportaasista selviää, mitä paljon parjatut erityisavustajat tekevät leipänsä eteen
Kello 8:25
Helmikuisena keskiviikkoaamuna vihmoo vettä. Keli korostaa Itäkeskuksen seudun harmaata arkkitehtuuria.
Jukka Ihanus sukeltaa tottuneesti ihmisvilinään ja astuu metroon. Kuin sadat muutkin töihin kiiruhtavat helsinkiläiset.
Ihanuksen aamu alkoi tutuin rutiinein. Lasten herätys, aamupalaa koko porukalle, sähköpostien ja uutisten silmäily. Ulkovaatteet niskaan ja menoksi – päiväkodin kautta.
– Metro on kätevä. Paljon toimintavarmempi kuin lähijuna, ja tästä menee 20 minuuttia keskustaan, Ihanus kehuu.

Ihanuksen työpaikka ei ole millään mittarilla tavanomainen. Hän on erityisavustaja valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.) esikunnassa.
Erityisavustajista ja valtiosihteereistä on kouhkattu puoli vuotta. Kun Antti Rinteen (sd.) hallitus aloitti työnsä, heitä palkattiin 64.
Media riemastui ja etsi vertailukohtaa: Juha Sipilän (kesk.) hallituksen alkutaipaleella avustajia oli 39.
Kun vetovastuu siirtyi Sanna Marinille (sd.), avustajien ja valtiosihteereiden määrä lisääntyi entisestään. Uusi kohu oli valmis. Aiemmin hallitus oli perustellut runsasta avustajamäärää EU-puheenjohtajakaudella. Se päättyi vuodenvaihteessa, mutta avustaja-armeija jäi.
Pian otsikoitiin, että avustajille ollaan jopa palkkaamassa avustajia.
Kansalaiset raivostuivat, mutta oli niitäkin, jotka ymmärsivät. Olihan Sipilän hallituksen ministereiden ja avustajien määrän supistaminen johtanut jopa ministeri Jari Lindströmin (ps./sin.) loppuun palamiseen.
– Sipilän kaudella ministereiden ja avustajien vähentäminen koettiin raskaaksi ja ihmiset tekivät töitä silmät ristissä. Se ei ollut poliittiselle valmistelulle hyväksi, kokoomuksen eduskuntaryhmän ympäristöpoliittinen sihteeri Tuomas Kuoppala kertoo.
Kuoppala työstää erityisavustajien vallankäytöstä väitöskirjaa, ja hän pitää avustajien lisäämistä hyvänä asiana. Tarkkaan määrään hän ei ota kantaa.
Väitöskirjatutkijan mielestä kansalaisten närkästyminen on ymmärrettävää. On helppo osoittaa, paljonko ministereiden avustajiin menee rahaa, mutta heistä saatu hyöty on hankala mitata.
– Kansalaisten silmiin tämä näyttää oudolta, Kuoppala kiteyttää.
Kello 09:00
Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema Valtioneuvoston linna seisoo mahtipontisena Senaatintorin laidalla. Sisällä 1800-luvun lopun linnassa pienessä, ikkunattomassa huoneessa kuhisee kuin muurahaispesässä.
Tarjolla on lohileipiä, puuroa ja kiisseliä, kahvia.
– Ei meillä ole aina näin hyvät tarjoilut, joku sanoo.
– Kuvaa nyt oikein läheltä niitä lohileipiä, toinen vitsailee.
On alkamassa keskustan erityisavustajien keskiviikkoinen listapalaveri, jossa käydään läpi ajankohtaista politiikkaa ja valtioneuvoston asialistaa.
Ihanus istuutuu pöydän päähän, sillä hän vetää kokouksen. Hän koordinoi ja valmistelee keskustan ministeriryhmän työtä. Ihanus on niin sanottu ryhmyriavustaja. Sektoriavustajat puolestaan auttavat yksittäistä ministeriä.

Erityisavustajista on toistaiseksi tehty niukasti akateemista tutkimusta.
Kuoppala tutki erityisavustajia jo gradussaan. Hän nimesi ammattiryhmälle neljä eri roolia: he ovat neuvonantajia, portinvartijoita, neuvottelijoita ja puolueen edustajia ministeriössä.
Ihanus kuvaa erityisavustajia tiedonvälittäjiksi ja tulkeiksi.
Hänen mukaansa ministeriöt tuottavat hirmuisen määrän hankkeita ja päätöksiä, joiden alle voi hautautua. Avustajan pitää kyetä tunnistamaan oleelliset asiat. Sellaiset, joihin ministereiden pitää kiinnittää huomiota.
Ministerit ovat niin kiireisiä, ettei heidän pöydälleen voi jättää sataa yksityiskohtaa auki, vaan avustajat ratkovat helpoimmat ja teknisimmät asiat.
– Työ on tien tasoittamista päätöksenteolle, Ihanus kuvailee.
Aivan keskeinen osa Ihanuksen työtä on neuvotella muiden puolueiden avustajien kanssa, kuinka hallitusohjelmassa alustavasti sovitut asiat käytännössä toteutetaan.
Keskustalaisten listapalaverin jälkeen Ihanus rientääkin tapaamaan kollegoitaan. Kullakin puolueella on oma ryhmyriavustajansa.
– Yhdessä me tunnistamme ongelmia ja mietimme, millä kokoonpanolla asioita aletaan ratkoa. Tavoitteena ei ole, että kaikki asiat menisivät hallituksen johtoviisikolle, Ihanus selventää.
Ihanus myöntää, että tällaisella hallituskokoonpanolla jumppaamista riittää – ehkä jopa enemmän kuin jollain toisenlaisella konklaavilla.
Hallituksessa on viisi erilaista puoluetta. Se tarkoittaa viittä erilaista arvopohjaa ja näkemystä päätettäviin asioihin.
Kello 10:45
Valtioneuvoston linnan neljännen kerroksen työhuoneen vaaleanpunaista seinää koristavat presidentti Sauli Niinistön muotokuva, suurennettu pilapiirros Helsingin Sanomista, kalenteri, lasten piirustukset.
Aamun kokoukset ovat ohi, ja Ihanuksella on hetki aikaa olla koneella. Sitä on ruhtinaalliset puoli tuntia.
– Yleensä minulla on tämä aina näin yläasennossa. Istua saa kokouksissa ihan tarpeeksi, Ihanus kertoo asetuttuaan seisomaan sähköpöydän taakse.
Ihanus on keskustan avustajista kokeneimpia. Hän avusti jo Matti Vanhasta ja Mari Kiviniemeä heidän pääministerikausillaan.
Erityisavustajat ovat suhteellisen tuore ilmiö. Ensimmäiset palkattiin Kalevi Sorsan (sd.) hallitukseen vuonna 1972, ja vähitellen avustajien määrä on kasvanut.
Määrää on paisuttanut asioiden monimutkaistuminen: päätettäviä asioita on lukumäärällisesti enemmän, ja ne ovat entistä vaikeampia.
Toiseksi kansainvälisyys on tuonut päätöksentekoon uuden ulottuvuuden. Jo pelkästään osallistuminen Euroopan unionin kokouksiin vie ministereiltä useita päiviä kuukaudessa, vähän salkusta riippuen. Erityisesti kansainväliset tehtävät vievät valtiosihteereiden työaikaa, sillä he voivat toimia kokouksissa ministereiden sijaisina.
– Usein oikea paikka vaikuttaa on EU:ssa etukäteen, että jo ensimmäiset direktiiviesitykset ovat järkeviä Suomen näkökulmasta. On tärkeää, että sille on aikaa, Ihanus toteaa.

Kello 11:45
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola odottelee portaikon yläpäässä.
Ihanus työskenteli aiemmin johtaja STTK:n yhteiskuntapoliittisessa yksikössä, joten lounaan äärellä on tarkoitus puida ex-pomon kanssa työmarkkinoiden tilannetta.
– Lähinnä silloin kun Katri on matkoilla, pystyn sopimaan lounastapaamisia. Pyyntöjä tulee aika runsaasti, mutta usein joudun tyytymään pikalounaaseen, Ihanus kertoo.
Tällä kertaa lautaselle eksyy mukava määrä kaikkea vihertävää. Miehet vakuuttelevat kuitenkin toisille hymyissä suin, että lihakin vielä maistuu.
Ihanus pohtii, että taustasta on ollut erityisavustajana paljon hyötyä. STTK:ssa kasvoi asiaosaaminen erityisesti työmarkkinakysymyksissä.
– Avustajathan ovat usein myös koko puolueen asiantuntijoita.

Kello 13:05
Ihanuksella on jälleen pieni tovi aikaa olla työpisteellä. Puhelin kourassa, useampi päätelaite auki.
Työ- ja elinkeinoministeriöstä ei ole tullut ajoissa sitä materiaalia, jonka Ihanus tarvitsisi puolen tunnin päästä ministeriryhmän kokouksessa. Pitää soitella perään.
Tiivis yhteistyö virkamiesten kanssa on olennainen osa erityisavustajien työtä. Toimintakulttuuri vaihtelee hieman ministeriöittäin. Lisäksi on asiakohtaisia eroja: joissakin asioissa yhteistyö on tiiviimpää kuin toisissa.
Ihanus kertoo, että avustajien tehtävänä on välittää ministereiden poliittinen tahto valmisteluun. Lakipykäliä he eivät kirjoita.
– Useimmiten virkamiehet käyvät erityisavustajien kanssa läpi lakiesityksiä ennen kuin ne päätyvät ministerille. Että onko ministerillä jotain painotuksia, tarvitseeko jotain täydentää ja niin edelleen.
Kaikki virkamiehet eivät ole aina katsoneet avustajia suopeasti.
Ylen haastattelussa (1.2.) nimettömänä pysytellyt virkamies kuvasi, että on käynyt yhä vaikeammaksi ja epäselvemmäksi tietää, miten asiat kulkevat ja kenen kanssa niitä selvitetään.
Yksi kärkkäimmistä arvostelijoista on ollut työ- ja elinkeinoministeriöstä eläköitynyt kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Hän pamautti Kauppalehdessä (12.2.), että huippuvirkamiesten työaikaa kuluu yhä enemmän avustajien opastamiseen.
– On naurettava ajatus, että kadulta tullut ihminen osaisi yhtäkkiä ohjata huippuosaajaa, Virtanen huomautti.
Erityisavustajien tausta voi tosiaan olla mikä tahansa, samoin heidän ikänsä vaihtelee. Avustajissa myös kierto voi nopeaa hallitusten vaihtuessa, eikä osaamista välttämättä ole ehtinyt karttua.
Asiaa on myös tutkittu. Janika Takatalon pro gradu -tutkimuksen (2018) mukaan 2010-luvulla avustajien keski-ikä on ollut 34-vuotta. Nuorimmat ovat olleet vasta 22-vuotiaita.
Ihanus on tietoinen kritiikistä.
– On totta, että avustajia tulee erilaisista taustoista ja oli tehtävä mikä hyvänsä, uuteen työhön pitää aina perehtyä, hän kommentoi.
Erityisavustajia on tällä hetkellä melko joukko: 68 henkilöä. Siihen päälle tulee vielä 15 valtiosihteeriä.
Määrää on arvosteltu myös sisältä päin. Eräs erityisavustaja kommentoi Ylelle nimettömänä, että turha kohina ja poliittinen säätäminen on lisääntynyt, kun avustajajoukkoa on liian paljon. On riski, että porukka alkaa elää omaa elämäänsä.
– Korjausliike meni piirun verran pitkäksi, myöntää toinen.
Kullakin ministerillä on yhdestä kuuteen erityisavustajaa. Puolueidensa puheenjohtajilla on usein enemmän avustajia, esimerkiksi Kulmunilla heitä on kuusi.
Tehtävänkuvat ja roolit vaihtelevat riippuen monista tekijöistä, kuten ministeriön hallintokulttuurista ja avustettavan ministerin tarpeista ja kiinnostuksen kohteista.
– Kukin ministeri käyttää avustajakuntaa siten kuin kokee tarvitsevansa, ja avustaja elää ministerin luottamuksen varassa, Ihanus kuvaa.
Kello 13:20
Ihanus kiskoo takin ylleen ja suuntaa kohti eduskuntataloa. Hän on tottunut ramppaamaan Valtioneuvoston linnan ja Arkadianmäen väliä. Matkaa on puolitoista kilometriä ja useimmiten hän kävelee. Reippailu tuulettaa ajatuksia, eikä tarvitse odotella pysäkeillä.
Ihanuksen ripeät askeleet kulkevat selvästi tarkasti valittua reittiä: hän oikaisee kauppakeskuksen läpi ja käyttää maanalaisia käytäviä.
– Välttelen liikennevaloja, Ihanus nauraa kysymykselle, onko reitti varmasti nopein.
Ensimmäiset valot pysäyttävät vasta aivan eduskuntatalon nurkalla. Ihanus näyttää selvästi kärsimättömältä. Kokous on ihan kohta.
Ihanus aloitti ensimmäisen kerran erityisavustajana vuonna 2006 ja toisen kerran vuonna 2017. Ihanuksen mielestä suurin muutos on vuosien aikana tapahtunut median toimintatavoissa. Samoin sosiaalisen median nousu on tuonut työhön paljon uutta.
Ministereiltä vaaditaan nyt saman tien kommenttia kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Aiemmin oli aikaa miettiä.
Viestinnässä ministereitä auttavat – ketkäpä muutkaan – kuin erityisavustajat.
Ihanuksen mukaan viestintää mietitään paljon, mutta hän ei pidä hyvänä sellaista kehitystä, jossa poliitikot alkavat keskittyä enemmän siihen, miltä asiat näyttävät kuin maailman muuttumiseen.
Viestinnän merkitykseen kiinnittävät huomiota myös Liisa Hyssälä (kesk.) ja Jouni Backman (sd.), jotka kirjoittivat viime vuonna Sitran pyynnöstä Kansanvallan peruskorjaus -raportin. Kaksikon mukaan ministereiden pitäisi saada omat, poliittisen viestinnän ammattilaiset.

Kello 14:00
Keskustan ministeriryhmän kokous on päättymässä eduskunnassa hallituksen isossa huoneessa. Ihanus istuu etualalla Kulmunin vieressä. Siellä hän on usein. Lähellä Kulmunia. Lähellä valtaa.
Viime vaalikaudella Sipilän ykkösavustaja Riina Nevamäki listattiin useammassakin tiedotusvälineessä vaikutusvaltaisimpien vallankäyttäjien joukkoon.
Ihanus painottaa, että erityisavustaja pääsee vaikuttamaan, mutta ministerit ja poliitikot päättävät asioista.
– Erityisavustajilla on sillä tavalla valtaa, että voi olla mukana niissä prosesseissa, joissa asioista päätetään, hän muotoilee.
Poliittisten avustajien ammattikuntaa on kritisoitu, koska he käyttävät valtaa, mutta heillä ei ole kansalta saatua mandaattia. Rooli on ikään kuin jäänyt lillumaan harmaalle vyöhykkeelle.
Väitöskirjatutkija Kuoppalan mukaan voisikin olla paikallaan selkeyttää erityisavustajien roolia hallinnossa.
– Pitäisikö esimerkiksi olla jotain vähimmäisvaatimuksia, joilla pääsee erityisavustajaksi, hän kysyy.

Kello 15:45
Ihanus kiirehtii takaisin Valtioneuvoston linnaan ja vaihtaa ovella pari sanaa vahtimestarille. Vuosien aikana on ehtinyt tulla tuttuja.
Linnassa Ihanus piipahtaa valtiovarainministerin veropoliittisen asiantuntijan Ann-Mari Kemellin huoneessa keskustelemassa ajankohtaisista asioista, kuten seuraavan päivän kyselytunnista.
Oletettavasti esille nousee polttoaineverotus ja dieselselvitys.
– Kirjoitan tästä vielä illalla jotain, Kemell lupaa.

Ihanuksen kalenteriin tulee muutos. Alun perin hän aikoi osallistua iltapäivällä eduskuntaryhmän tupailtaan, jossa keskustalaiset pohtivat puolueen tulevaisuutta, mutta nyt pitääkin vielä palaveerata muiden hallituspuolueiden avustajien kanssa.
Ihanus pitää puoluetyötä tärkeänä osana toimenkuvaansa. Hän osallistuu moniin keskustan kokouksiin, työryhmiin ynnä muihin.
Ihanus sanoo, että erityisavustajien on tehtävä tiivistä yhteistyötä niin eduskuntaryhmän kuin puoluetoimiston kanssa, jotta kaikki tietävät missä mennään ja tieto kulkee. Ministerit eivät voi tehdä hommia ylhäisessä yksinäisyydessä.
– Jos asia huomataan vasta siinä vaiheessa, kun se on valtioneuvoston listalla, silloin meillä on mennyt jotain vikaan. Asiat pitää ennakoida riittävän ajoissa, hän jatkaa.
Kello 18:00
Ihanus suuntaa kohti kotia. Sää on yhtä harmaa kuin aamulla.
Mutta työt eivät lopu, vaikka vallan kamareiden ovet perässä sulkeutuvatkin. Usein työpäivä jatkuu illalla. Varsinaista työaikaa ei ole.
– Jos minulla itsellä pitää vaikka kirjoittaa jotain, teen sen lasten mentyä nukkumaan, Ihanus kertoo.
Ihanuksen kokemusten mukaan ministerit ymmärtävät perheellisten erityisavustajien tarpeet. Toisaalta perhekin on oppinut joustamaan.
– Kun illalla pääsen kotiin, pyrin siihen, että olen ne hetket läsnä perheelle. Itsellä pitää asettaa ne rajat. Ajatella, että kyllä ne muut pari tuntia selviävät.
Työn hyviä puolia hänen ei tarvitse kauaa miettiä.
– Erityisavustajalla ei ole kahta samanlaista päivää. Saan tehdä töitä yhteiskunnallisten asioiden parissa ja viedä Suomea eteenpäin.
Monipuolisuus tarkoittaa myös ennakoimattomuutta. Se taas on työn piirre, jonka kanssa pitää Ihanuksen mukaan vain oppia elämään.
Entä miltä on tuntunut, kun omasta työstä on käyty ikävää keskustelua?
Ihanuksen mukaan kohu oli odotettavissa, mutta kaikkia juttuja hän ei ole lukenut.
– Poliittisen toiminnan resurssit kiinnostavat aina, oli sitten kyse puoluetuesta, valtiosihteereistä tai erityisavustajista. Ja kun viime kaudella avustajia vähennettiin, niin tämän kauden lisäys näyttää suhteessa isolta.
Mutta onko teitä liikaa?
– Siihen olen jäävi ottamaan kantaa. Asia on päätetty hallitusneuvotteluissa. En tiedä tarkkoja taustoja, mutta silloisella hallituksen muodostajalla oli tästä vahva tahto, Ihanus lisää.
Diplomaattisesti totta kai.

Reportaasi on julkaistu alunperin Suomenmaan kuukausilehdessä maaliskuussa 2020. Suomenmaan voit tilata täältä .