Lasten leikit ovat muuttuneet
Moni aikuinen on huolissaan siitä, että lapset eivät enää leiki kuten ennen, kun leikkien kanssa kilpailevat erilaiset ruudut. Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Leikkipäivä-ohjelman koordinaattorin Karolina Lamrothin mukaan huoleen ei kuitenkaan ole syytä.
– Leikki on erilaista tässä ajassa. Toki myös nykyään on klassikkoleikkejä, kuten rosvoa ja poliisia ja polttopalloa, joita esimerkiksi kouluissa leikitään, mutta on myös paljon sellaista leikkiä, jota aikuinen ei havaitse. Osa leikistä tapahtuu lapsen pään sisällä. Aikuinen näkee leikin välineen, mutta hän ei näe kokonaisuutta.
Lamrothin mukaan aikuisilla on taipumus nostalgisoida leikkejä: kun minä olin lapsi, leikittiin oikein. Nykymaailma on erilainen ja leikki on käsitteenä laajentunut. Nykylasten maailmassa on myös paljon erilaisia digitaalisia leikkejä.
Lamroth huomauttaa, että pelitkin ovat leikkiä ja myös puhelin itsessään voi olla leikkikalu, jolla voi esimerkiksi värittää hahmoja tai kuvata leikkiä.
Vaikka ruutujen äärellä tapahtuu myös paljon passiivista tuijottelua, joka ei suinkaan ole leikkiä, yleisesti ottaen Lamroth pitää positiivisena asiana sitä, että lasten elämässä on monipuolisesti erilaisia leikkejä – myös digitaalisia.
– Entistä useammalla lapsella on myös harrastuksia, joissa leikki kulkee usein mukana esimerkiksi lämmittelyn tai ryhmäytymisen muodossa.
Lamroth muistuttaa, että leikki on lapsen kehityksen näkökulmasta elintärkeää. Leikki kehittää muun muassa ajattelua, mielikuvitusta, ongelmanratkaisutaitoja, motorisia kykyjä ja tukee lapsen persoonan kehitystä.
Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori ja dosentti Anna Rainio on tutkinut pedagogista leikkiä ja kokee, että leikin merkitys on jopa vahvistunut 2000-luvulla.
– Meillä on esimerkiksi iltapäiväkerhoja, leikkipuistotoimintaa, kesäleirejä ja kansainvälisittäin pitkiä välitunteja. Leikkiminen mahdollistuu myös tämäntyyppisen toiminnan puitteissa, ja tämä on tavallaan tullut tilalle, kun lapset eivät enää samalla tavalla leiki keskenään ulkona pitkiä päiviä ja iltoja.
Rainio ei usko, että lasten halussa tai tarpeessa leikkiä on tapahtunut muutoksia. Tutkijana hän on kuitenkin saanut varhaiskasvatuksen ammattilaisilta viestiä, että lasten leikkitaidot kaipaavat aiempaa enemmän tukea. Muutoksia koetaan tapahtuneen erityisesti lasten kyvyssä leikkiä pitkäkestoisesti, tehdä leikissä aloitteita ja viedä leikkiä eteenpäin sosiaalisessa ryhmässä.
Viime aikoina on uutisoitu esimerkiksi Therian-ilmiöstä, jossa lapset pukeutuvat eläinhahmoiksi ja käyttäytyvät kyseisen eläimen tapaan. Rainion mukaan nämä leikit ovat olleet erityisen suosittuja 11–12-vuotiaiden lasten parissa, mutta sen sijaan, että aikuiset olisivat iloinneet lasten kyvystä heittäytyä mielikuvitusleikkeihin, moni näki eläinleikit uhkana.
– Pieni lapsi saa teeskennellä olevansa koira, mutta jos se onkin 11-vuotias, joka on täysillä vaikkapa kettu ja juoksentelee kettuna pihalla, huolestutaan, onko tämä merkki hidastuneesta tai häiriintyneestä kehityksestä.
Rainion mukaan mielikuvitusleikit ovat ihmiselle tyypillisiä läpi elämän – ne vain muuttavat muotoaan.
– Aikuiset haluavat, että lapset leikkivät, mutta vain oikeanlaisia leikkejä ja oikeassa iässä. Tässä on ristiriita.