Lähimenneisyys vaikuttaa antisemitismi-keskusteluun Euroopassa
Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola ja Åbo Akademin judaistiikan yliopisto-opettaja Pekka Lindqvist sanovat, että antisemitismikysymys ja pelko siitä tulevat monelle keskustelijalle mieleen, kun miettii Euroopan lähimenneisyyttä. Sekä Juusolan että Lindqvistin mielestä antisemitismin pelko leimaa keskustelua Israelin politiikasta.
– Jokainen sana, jonka kirjoittaa someen tai muuhun tekstiin tai puhuu, saa olla punnittu. Tietenkin taustalla on antisemitismin pitkä historia Euroopan maaperällä ja uudelleen nouseva antisemitismi. Ei Eurooppaa kuitenkaan voi kieltää kommentoimasta Lähi-idän tilannetta toteamalla, että olemme jo kerran surmanneet puolet juutalaisista, Lindqvist sanoo.
Hän lisää vielä, että toisaalta Euroopassa nousevan juutalaisvastaisuuden pitäisi olla hälytysmerkki kaikille siitä, millä vastuulla ja tarkkuudella asioista on puhuttava.
Juusola myös myöntää, että antisemitismikysymys vaikeuttaa järkevää keskustelua.
– Osin se on tietysti ymmärrettävää, kun ottaa huomioon antisemitismin roolin Euroopan historiassa. Mutta sitä sitten tietoisesti käytetään hyväksi. Se on hyvä ase.
Lindqvistin mielestä lähihistoria vaikuttaa erityisesti kannanottoihin Saksassa. Toisessa maailmansodassa Saksan natsihallinto surmasi noin kuusi miljoonaa juutalaista.
– Saksassa Israelin arvostelu on tuplasti herkempi asia kuin monissa muissa paikoissa. Saksalaisella maaperällä tapahtuvaa politiikkaa leimaa sellainen tuplaherkkyys tämän asian suhteen. Saksassa erityisesti poliitikko saa olla erityisen tarkkana, mitä sanoo ja poliittisen johdon on suorastaan velvollisuus reagoida voimakkaasti, kun jotain antisemitististä esiintyy, Lindqvist päättää.