Kommentti: Syyskesän näivettyvä budjettiteatteri
Loppukesän poliittisen pääponnistuksen, budjettineuvottelujen ympärille rakennetaan aina enemmän tai vähemmän poliittista kuhinaa, mutta entisellään prosessi ei ole.
Neuvottelut huipentuvat aina perinteiseen koko hallituksen budjettiriiheen, joka tänä vuonna lämpiää 31. elokuuta.
Viimeiset vanhan liiton budjettiriihet veti valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) ylijäämäisten budjettien Nokia-Suomessa.
Tuolloin Säätytalossa väännettiin vielä aamuyöhön ministerien mitä moninaisimmista budjettitarpeista.
Ne karsiutuivat yön tunteina tuntuvasti, mutta toimittajille esiteltiin tietenkin Säätytalon portailla laihojakin kompromisseja suurina poliittisina voittoina.
Sittemmin budjettiriihen poliittinen hehku on himmennyt kehyskurin tiukentumisen, neuvottelutapojen muuttumisen ja valtiontalouden näivettymisen myötä.
Poliittinen painopiste on siirtynyt kehysneuvotteluihin ja nyttemmin itse tapahtumakin Säätytalon poliittisesta basaarista Kesärannan rautaporttien taakse.
Entinen kokoomusministeri Jan Vapaavuori lyttäsi kirjassaan ”Puoliholtiton Suomi” koko hallituksen budjettiriihen pelkäksi teatteriksi, jonka pitää kestää kulloisenkin pääministerin mielentilasta ja perusluonteesta riippuen tietyn ajan.
Vapaavuoren mukaan toisinaan budjettiriihen halutaan päättyvän poikkeuksellisen pikaisesti, jotta annettaisiin vaikutelma jämäkästä ja päätöksentekokykyisestä tai yhtenäisestä hallituksesta. Toisinaan riihen taas ei haluta päättyvän liian aikaisin, jotta raskaat ratkaisut vaikeina aikoina eivät näyttäisi liian helpoilta.
Kun päätökset on tosiassa tehty jo ennen riihtä hallituspuolueiden puheenjohtajien palavereissa, muita ministereitä ei Vapaavuoren mukaan enemmälti innosta enää koko touhu.
Innostuksen tai teatteriharrastuksen puutteesta ei voi kuitenkaan moittia eduskuntaa.
Kansanedustajat ruotivat budjettia edelleen hartaasti jouluun asti – ja lisäävät posket hehkuen hallitusryhmien sopimuksella siihen noin 50 miljoonaa euroa tärkeiksi kokemiinsa kohteisiin ympäri maan.