Kokoomusedustajat seuloisivat ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien jäsenet Supon kautta – oikeusministeri kehotti käyttämään parlamentaarista harkintaa
Oppositiopuolue kokoomuksessa on haluja laajentaa turvaluokiteltua tietoa käsitteleviin valiokuntiin valittavien edustajien taustojen tarkistamista.
Nykyisin tiedusteluvaliokuntaan valittujen edustajien taustat tarkastetaan suojelupoliisin tiedostoista, mutta kokoomuksen Pauli Kiuru ja muutamat muut puolueen edustajat ulottaisivat menettelyn myös ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntiin.
–Vaaleilla valittujen edustajien taustojen tarkistaminen on äärimmäisen sensitiivinen asia. Sinisilmäisyyteen ei ole kuitenkaan varaa, Kiuru opasti.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) näki, että keskustelua asiasta pitää käydä eduskunnassa parlamentaarisesti.
– Lähtökohtahan on se, että kuka tahansa voi asettua eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi, jos täyttää ne perustuslain kriteerit. Siinä vaiheessa ei tietenkään pyydetä mitään turvallisuusselvitystä, oikeusministeri huomautti.
Henriksson muisteli eduskunnan päätyneen itse tiedustelulakeja säätäessään siihen, että tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenten osalta on kyse niin herkästä tiedosta, että siinä on syytä poiketa pääsäännöstä, että edustajien taustoja ei sen kummemmin tarkisteta.
Henrikssonin mukaan näinä kriittisinä aikoina on tietenkin tärkeää, että kaikki luottamuksellinen tieto, jota käsitellään eduskunnan valiokunnissa, myös pysyy siellä.
– Tältä osin toivon, että eduskunnassa käydään vaikkapa puhemiesneuvostossa nyt ensin keskustelua, onko tässä nyt tarve muutoksiin. Eduskunnan työjärjestys on minun käsittääkseni myös se paikka, jossa näistä asioista voi säätää.
Asiaan voidaan oikeusministerin mukaan varmasti palata, mutta siihen liittyvät demokratianäkökulmat on syytä pitää mielessä.
Myös tiedusteluvaliokunnan puheenjohtaja Mika Kari (sd.) kannusti asiassa hyvään valmisteluun ja parlamentaariseen pohdintaan hosumisen sijaan. Hän muistutti, että kansanedustajien oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu perustuslakiin hyvinkin tarkkarajaisesti.
Kari huomautti pitkällä kokemuksellaan eduskunnan puolustus- ja tiedusteluvaliokunnista, ettei ainakaan niistä ole luottamuksellisesta tietoa vuotanut.
– Ja jos aikanaan, toistakymmentä vuotta sitten sellainenkin epäily oli, niin siltä osin asia käsittääkseni silloin keskusteltiin myös eduskunnan puolella loppuun.
Kari ei täsmentänyt kommenttiaan, mutta ainakin syksyllä 2014 epäiltiin ulko- tai puolustusvaliokunnasta tapahtunutta Nato-paperien vuotoa. Tapaus liittyi Naton isäntämaatukisopimuksen allekirjoittamiseen.
Kari muistutti, että eduskunnan tiedonsaantioikeuden näkökulmasta keskeistä on, että salaiseksi tai luottamukselliseksi merkitty tieto myös pysyy sellaisena, eivätkä asiat lähde käytäville.
– Tällä tavoin varmistetaan myös se, että valtioneuvosto, ministeriöt, eri asiantuntijat luottavat eduskunnan valiokuntiin ja antavat eduskunnalle sen tarvitseman tiedon päätöksenteon taakse.
Nykyisin tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseneksi aiottu kansanedustaja pyytää tietosuojavaltuutettua tarkastamaan, löytyykö hänestä tietoja suojelupoliisin kortistoista. Tietosuojavaltuutettu puolestaan antaa havaintonsa tiedoksi kyseiselle kansanedustajalle, hänen eduskuntaryhmänsä puheenjohtajalle sekä eduskunnan pääsihteerille.
Menettelyllä pyritään varmistamaan, ettei valiokuntaan valita kansanedustajaa tai ‑edustajia, joiden taustat ja yhteydet voisivat vaarantaa luottamuksen ja kansallisen turvallisuuden.
Eduskunnan lähetekeskustelussa oli esitys, jolla lakiin lisätään säännökset tiedusteluvalvontavaltuutetun sijaisesta, joka hoitaisi tarpeen vaatiessa tämän tehtäviä vastaavin toimivaltuuksin.
Sijaisen määräisi tiedusteluvalvontavaltuutetun henkilöstöstä valtioneuvosto kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Uutta virkaa ei perusteta.