"Pommisuojia on, jos niitä tarvitaan" – kiovalaiset jatkavat arjen elämäänsä Venäjän mahdollisen hyökkäyksen synkän pilven alla
Ukrainalaiset ovat eläneet viime viikkoina historiallisen sotilaallisen painostuksen varjossa, kun Venäjä on kerännyt yhä suuremmat sotavoimat maan rajan tuntumaan.
Yhdysvallat on arvioinut oman tiedustelutietonsa pohjalta julkisesti, että Venäjä tähtäisi hyökkäyksessä aina Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan asti.
Taistelu miljoonakaupungista olisi jotain, mitä Euroopassa ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. STT:n puhelimitse haastattelemien kiovalaisten mukaan kaupungissa mieliala on viime päivinä ollut synkkä, vaikka paniikille ei olekaan annettu jalansijaa.
– Olemme tottuneet elämään tämän kanssa, onhan tämä jo sodan kahdeksas vuosi. Yritämme olla ajattelematta asiaa ja jatkamme elämistä sekä työskentelemistä, kertoo matkailualalla työskentelevä Nataliia, 32, jonka vanhemmat asuvat noin sata kilometriä kaupungin ulkopuolella.
Jos pahin toteutuu, Nataliia on ajatellut ajavansa vanhempiensa luokse, mutta hän uskoo silti Ukrainan pitävän pintansa myös Venäjän hyökkäystä vastaan.
– Pidän hyökkäystä mahdollisena, en usko sanaakaan Putinin sanomisista. Uskon, että hän yrittää provosoida jotain Ukrainassa ja tiedän, ettei hän halua Ukrainan olevan Natossa tai Euroopan unionissa. (…) Toivon meidän pärjäävän, uskon armeijaamme ja joukkoihimme.
Kiovalaiset ovat viime viikkojen aikana ehtineet jo varautua henkisesti pahimpaan, toteaa kaupungissa asuva Taras, 40, joka työskentelee israelilaisen yhtiön teknologiajohtajana.
– Nähdäkseni mieliala on melko synkkä, mutta ihmiset, joiden kanssa olen puhunut viime päivinä, ovat jo hyväksyneet tilanteen. Pelko on hälvenemässä. Ihmiset ajattelevat, miten suojella itseään ja liittyä joukkoihin, jos tarpeen. Viikko sitten oli vielä pelkoa ja paniikkia, Taras sanoo.
Taras kertoo, ettei ole erityisesti valmistautunut sodan saapumiseen Kiovaan – muuten kuin henkisesti.
– Tämä on iso kaupunki, jossa on pommisuojia, jos niitä tarvitaan. Tiedämme, minne mennä, jos jotain sotilastoimintaa käynnistyy. Nyt vain odotan ja tarkkailen tilannetta.
Kiovan kokoisen kaupungin evakuointia Taras ei pidä realistisena, jos laaja hyökkäys todella alkaa.
– Jos jotain todella tapahtuu, voi olla jo liian myöhäistä paeta. Se tulisi olemaan kuin amerikkalaisesta postapokalyptisestä elokuvasta, tiet ovat tukossa ja niin edelleen.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi oli ennen presidentiksi ryhtymistään koomikko, ja monien mielestä hän on kokemattomana haukannut liian suuren palan sotaa käyvän maan johtajana.
Kiovalaisilta löytyy silti ymmärrystä vaikeassa asemassa olevalle presidentilleen.
– En tiedä, miten joku toinen ihminen olisi pärjännyt samassa tilanteessa, tämä on niin vaikea tilanne. En ole varma, onko hän valmis hallitsemaan tilannetta, mutta en ole varma siitäkään, olisiko kukaan muukaan. Itsenäisyytemme aika ei ole ollut niin pitkä, eikä kukaan ole valmis tällaiseen. Uskon hänen tehneen kaiken, mihin pystyy tässä tilanteessa, Nataliia sanoo.
– En äänestänyt Zelenskyin puoluetta, mutta hänen kantamansa taakka on aivan valtava tällä hetkellä. Tuen häntä, koska hänellä on sellaiset paineet, joita kovin monella ihmisellä ei ole ollut viime vuosikymmeninä, Taras sanoo.
Suhteessaan Venäjään ukrainalaiset ovat Nataliian mukaan kokeneet karun herätyksen vuosia kestäneen sodan aikana.
– Vuoden 2014 jälkeen kaikki ovat heränneet tästä unesta, että (venäläiset) olisivat naapureitamme ja veljiämme. Tänään ymmärrämme heidän olevan vihollisiamme, ja meidän on oltava joka hetki valmiita taistelemaan itsenäisyytemme puolesta. On yhä vaikea uskoa, että sota on jatkunut kahdeksan vuotta ja että tämä on todellisuutta.
Ukrainalaisten mielipiteet ovat yhä jakautuneita maan paikasta lännen ja idän välillä, ja Nataliian mukaan on hyväksyttävä myös se, että osa kansasta uskoo Ukrainan kuuluvan yhteen Venäjän kanssa.
– Ukrainassa on paljon ihmisiä, joilla on sukulaisia Venäjällä ja jotka uskovat, että Ukraina kuuluu yhteen Venäjän kanssa. Meidän pitää elää tässä todellisuudessa ja hyväksyä se.
Vuosia jatkunut sota on katkaissut perhesiteitä. Tämä näkyy muun muassa syntyperäisen kiovalaisen yrittäjän ja liikemiehen Oleksandrin, 33, suvussa. Hänen läntisen Ukrainan sukunsa ei ole enää puheväleissä Itä-Ukrainan separatistialueille jääneiden sukulaisten kanssa.
– Suhteet katkesivat propagandan takia. He sanoivat, että me saamme rahaa Natolta ja täällä on Naton sotilaita, jotka ampuvat heitä. Venäjän propagandaa. En ole onnellinen siitä, mitä Venäjä ja Putin ovat tehneet.
Oleksandrin mukaan Ukraina ja Venäjä ovat aina olleet läheisiä maita, joiden ihmiset ovat sekoittuneet keskenään. Monella on ystäviä ja sukulaisia rajan tuolla puolen, mutta keskusteluyhteydet ovat monasti katkenneet sotapropagandan tulehduttamina.
– Setäni ja ystäviäni asuu Venäjällä. Propagandan takia ihmiset tukevat Putinia, moni on peloissaan Natosta ja sanoo, että Nato yrittää miehittää Venäjän. (…) Yritämme puhua venäläisille ja donetskilaisille, mutta he eivät halua kuunnella meitä.
Krimin niemimaa ja Donbassin separatistialueet ovat Oleksandrin mukaan jo käytännössä Venäjälle menetettyjä, ja hän veikkaakin, että 10–20 vuoden päästä ne ovat osa Venäjää. Muun Ukrainan hän arvelee kuitenkin vahvistuvan ja länsimaistuvan ilman menetettyjä alueitaan, jos maa vain selviää itsenäisenä.
Vuosien sodan aikana ukrainalaisten mielipiteet ovat muuttuneet ja länsimielisyys vahvistunut, ja Nataliian mukaan ukrainalaisten pitääkin katsoa tulevaisuuteen ilman Venäjää.
– Sodan ansiosta olemme löytäneet identiteettimme ja kansallisuutemme. 90-luvulla saavutimme itsenäisyytemme, mutta emme silloin vielä tienneet, mitä tehdä sillä.
Nyt Ukrainalla on Nataliian mukaan vahvempi kansallistunne ja selkeämpi kuva siitä, mihin suuntaan maata halutaan kehittää.
Oleksandrin mukaan myös maanpuolustustahto on kasvanut ja moni hänen ystävistään on valmiina taistelemaan tavalla tai toisella, jos tarve tulee.
Sotilasliitto Naton jäsenyyden kannatus on kasvanut kohisten Kiovassa viimeisten vuosien aikana Venäjän painostuksen myötä.
– Kahdeksan vuotta sitten moni ystäväni piti Nato-jäsenyyttä huonona ajatuksena, nyt ei yksikään. (…) Ennen ajattelimme, että meidän täytyy olla ystäviä Venäjän kanssa ja että Venäjän suuttumus olisi ongelma, he vaikka lopettaisivat kaupankäynnin. Nyt mielet ovat muuttuneet, Oleksandr kertoo.
– Uskon, että länsimainen sivilisaatio on ainoa vaihtoehto nykyisessä maailmassa. Venäjän ja Kiinan kaltaisten autoritaaristen maiden elämäntapa ehdottomasti ei ole minun valintani. Vain läntinen sivilisaatio voi tuoda Ukrainan ihmisille hyvän elämän, sanoo Taras, joka kannattaa maansa pyrkimistä Natoon.
Nataliian mielestä Ukrainan Nato-jäsenyys voisi olla ajankohtainen kauempana tulevaisuudessa sen jälkeen, kun maa on saanut uudistettua politiikkaansa ja talouttansa.
Parempi tulevaisuus näyttää ukrainalaisten silmissä kaukaiselta haaveelta. Jonkin tason konfliktin uskotaan jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.
– Tällä hetkellä näen, että niin kauan kuin Putin on Venäjän johtaja, olemme pysyvässä konfliktissa, siitä minulla ei ole epäilystäkään, Taras arvioi.
Tarasilla on myös varoitus suomalaisille.
– Teillä on sama naapuri kuin meillä. Olkaa varuillanne.