Keskustavaikuttaja Jussi Yli-Lahti irrottaisi puolueen "Linnanmäki-ilmiöstä" – punamullan kakkospuolueenakin voi onnistua
Keskustan ei kannata pelätä jalkoihin jäämistä hallituksen kakkospuolueen asemassa, opastaa pitkän linjan keskustavaikuttaja Jussi Yli-Lahti.
Muun muassa keskustan poliittisen osaston päällikkönä toiminut Yli-Lahti arvioi puoluejohdolle ja eduskuntaryhmälle osoittamassaan kirjeessä, että keskusta kykenisi tasapainoiseen ja tasapuoliseen hallituspolitiikkaan myös huhtikuun vaalituloksen perusteella.
Yli-Lahti huomauttaa, että ero SDP:n paikkamäärään on vain yhdeksän kansanedustajan verran, kun se esimerkiksi kaudella 1983–1987 oli 19 paikkaa.
– Hallituskauden 2003–2007 kokemus puhuu sen puolesta, että keskusta voi menestyä punamultahallituksen jälkeisissä vaaleissa. Merkittävä syy siihen on hallituksen ja ay-liikkeen välisen jatkuvan jännityksen poissaolo. Punamultahallituksessa nyt nähdyn kaltaista jyrkkää jakolinjaa ei voi syntyä. Demarit pitävät siitä huolen.
Yli-Lahti huomauttaa, että ollessaan viimeksi hallituksen kakkospuolue Kalevi Sorsan (sd.) IV hallituksessa 1983–1987 keskusta onnistui erinomaisesti.
– SDP oli eduskunnan ylivoimaisesti suurin puolue 57 kansanedustajalla. Keskustan paikkamäärä oli 38. Tästä suuresta, 19 kansanedustajapaikan erosta huolimatta keskusta pystyi – yhdessä RKP:n kanssa – vääntämään tasaisesti demarien kanssa.
Yli-Lahti huomauttaa, että tuolla hallituskaudella ja Paavo Väyrysen ja Seppo Kääriäisen ”tahtopolitiikalla” saatiin maaliin muun muassa keskustan pitkäaikainen tavoite pienten lasten kotihoidon tuesta.
Yli-Lahti muistuttaa, että puolueen kannatus on 2000-luvulla muistuttanut Linnanmäen vuoristorataa.
– Oppositiokausilla jyrkästi ylös korkealle huipulle ja suurimmaksi puolueeksi. Sieltä vauhdikkaasti alas hallitusvastuun paineessa.
Yli-Lahti painottaa, että puolueiden tehtävä on vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja kansalaisten arkeen ohjelmiensa pohjalta.
– Onko tehokasta vaikuttamista se, että keskusta on joka toisen vaalikauden pääministeripuolueena ja joka toisen kauden opposition penkillä? Olisiko siis tasaisempi kannatuskehitys politiikan vaikuttavuuden kannalta parempi vaihtoehto? Hieman matalammat huiput ja korkeammat laaksonpohjat, hän pohtii.
Huhtikuun vaalien tulosta selittää Yli-Lahden mukaan ratkaisevalla tavalla perussuomalaisen puolueen nousu. Se selittää paitsi keskustan, myös kokoomuksen ja SDP:n ”epänormaalin” alhaiset
kannatusluvut.
Yli-Lahti huomauttaa, että Ylen marras-joulukuun gallupissa SDP:n kannatus oli 21,5 prosenttia, kun se vaaleissa oli enää 17,7. Kokoomuksen kannatus tuolloin oli 19,1 prosenttia ja vaalitulos 17,0. Keskustan kannatus oli joulukuussa 17,0, mutta vaaleissa enää 13.8.
Yli-Lahden mukaan nämä suuret muutokset viimeisten vaalien aluskuukausien aikana aiheutti perussuomalaisten vuodenvaihteen tienoilla alkanut nousu, Oulun murheellisten tapahtumien toimiessa merkittävimpänä käynnistäjänä.
Yli-Lahti huomauttaa, että perussuomalaisten kannatus oli joulukuun mittauksessa vain 8,1 prosenttia, josta se kasvoi 17,5 prosentin vaalitulokseen eli yli kaksinkertaiseksi.
– Perussuomalaisten nousu ja sen aiheuttanut ”juurisyy” olivat ulkopuolinen tekijä. Se ei johtunut hallituksen politiikasta tai opposition toiminnasta hallituksen arvostelussa.
Yli-Lahden mukaan vaalitulokseen toki vaikuttivat myös ”sisäiset syyt”, eniten sote-uudistus, josta tehtiin äänestäjien silmissä asia, jota jokaisen äänestäjän kuului vastustaa.
Yli-Lahden mukaan myös koko vaalikauden vaikuttanut hallituksen ja ay-liikkeen vastakkainasettelu vahvisti SDP:n asemaa ja heikensi erityisesti keskustaa.
Keskustan politiikkaa ja hallitustoimintaa koskevassa arvostelussa kannattaa hänen mielestään olla kuitenkin hieman pidättyväinen, koska keskustan tappion ja tappion syvyyden ratkaisi perussuomalaisten rakettimainen nousu.
– Ilman ulkoista tekijää eli perussuomalaisten nousua ja sen juurisyytä keskusta olisi päätynyt jonnekin noin 17 prosentin kannatukseen, Yli-Lahti laskeskelee.