Kakkosasumista ei huomioida kunnan asukasluvussa, ja Honkonen näkee siinä turvallisuusriskejä – Britannian malli voisi toimia Suomessakin, hän sanoo keskustan podcastissa
Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Petri Honkosen mielestä Suomi hyötyisi Britannian kaltaisesta väestörekisteristä, jossa huomioidaan myös kakkosasuminen.
– Sillä voisi olla merkitystä, kun kuntapäättäjät tekevät päätöksiä palveluista, infrasta, ynnä muusta, Honkonen sanoo keskustan Keskeltä ja kovaa -podcastin tuoreessa jaksossa.
Honkosen mukaan tämä voisi olla toimeenpantavissa aika piankin, ja se olisi myös turvallisuuskysymys.
– Palokunnilla ja pelastuslaitoksella ei ole kiinteistöistä muuta tietoa kuin niiden omistajat. Se on eri tieto kuin se, ketkä siellä viettävät aikaansa.
Honkosen kanssa monipaikkaisuudesta lähetyksessä keskustellut Helsingin keskustalainen kaupunginvaltuutettu, professori Laura Kolbe on myös sitä mieltä, että kuntalaisista puhuminen pitäisi käsittää nykyistä laajemmin.
Kolbe mökkeilee itse Sysmässä ja sanoo, että kunnan asukasluvussa ei huomioida hänen kaltaistaan väestökirjanpidotonta väkeä. Alle 4 000 asukkaan Sysmän kohdalla se voi tarkoittaa 10 000 extra-asukasta, hän toteaa.
– Sitä miettii, että eikö se mene jakeluun, kun vapusta lokakuun loppuun väkimäärä kolminkertaistuu, mutta jätepisteiden määrä ei.
Maaseudun vetovoima on korona-aikana löydetty uudelleen, mutta Honkonen ja Kolbe ovat huolissaan siitä, ovatko kunnat siihen valmiita.
– Maaseutukuntien pitää olla valmiita ottamaan vastaan etätyöntekijät ja vapaa-ajan asukkaat. On muitakin palveluita kuin se kiinteistöverolippu, joka tulee kerran vuodessa kotiin, Honkonen toteaa.
Kolbe sanoo toivovansa paikallisylpeyden uutta buustia.
– Kannattaisi kuunnella enemmän sitä, miksi kesäasukkaat niille paikkakunnille menevät. Luonnon vuoksi toki, mutta on muitakin vetovoimatekijöitä kuten elämäntapamentaliteetti, kulttuurihistoria, elinkeinot ja agrikulttuuri, niitä on ihan liian vähän nostettu esiin. Me tarvitsemme ajattelun muutosta ja retorisen asetelman muutosta.
Kolben mielestä suomalaisessa monipaikkaisessa asumisessa on hienoa se, että se on ”ihan tajuttoman demokraattista”.
– Ei ole vain eliitin etuoikeus vetäytyä jonnekin maaseutukartanoihin viettämään Downton Abbey -elämää. Se ei alun alkaenkaan ole ollut meillä yläluokkailmiö, vaan jo 1800-luvulla hakeuduttiin kalastajatorppiin ja saaristomökkeihin, johonkin vaatimattomaan asumukseen maaseudulle kaupungeista.
– Se elämäntavan osa on meille niin itsestäänselvä ja identiteettiä antava, ettemme aina osaa antaa sille arvoa ja arvostusta.
Kolben mukaan nuorilla aikuisilla on uudenlainen identiteetti, jossa kaupunki ja maaseutu eivät enää ole toistensa vastakohtia, vaan molemmista nautitaan.
– Identiteetti ei ole enää Helsinki tai lande, vaan sekä että.
Honkonen sanoo, että koronakriisi on kaikessa karmeudessaan ollut kuitenkin sellainen yllättävä muutos, joka vääjäämättä jättää jälkensä yhteiskuntaan.
– Toivon, että monipaikkaisuus on sellainen jälki, joka tästä jää.
– Maaseudun itsetunto on ollut kadoksissa, ja näen toivoa sen palauttamiseksi, Honkonen sanoo.