Kaivoslaki saa kyytiä – "Entisen malmion ja sen jätealtaiden vaarattomaksi tekeminen ei riitä"
Hallituksen kaivoslakiesityksessä on kaksi merkittävää puutetta, Turun yliopiston emeritusprofessorit Heikki Kallio ja Pekka Niemelä sekä lääkintöneuvos Sakari Alhopuro kirjoittavat Suomenmaan mielipideosastolla.
Kaivosluvan edellytykseksi ei olla säätämässä toiminnan päättymisen jälkeisen todellisen kunnostussuunnitelman laatimista ja hyväksyttämistä, eikä siihen tarvittavan rahoituksen varmistamista, kirjoittajat toteavat.
– Luonnoksessa edellytetään käytännössä vain alueen vaarattomaksi tekemistä ja vakuuden asettamista kaivoksen vastuullista sulkemista varten mahdollisen maksukyvyttömyyden varalta. Tämäkin velvoite sivuutetaan ilman tarkempaa analyysiä eri vaiheiden toimenpiteistä.
– Entisen malmion ja sen jätealtaiden vaarattomaksi tekeminen ei riitä. Luonnoksesta poiketen tulee laatia kattava jatkosuunnitelma maanomistajan, kunnan ja viranomaisten yhteistyönä, Kallio, Niemelä ja Alhopuro kirjoittavat.
Lakiluonnoksessa korostetaan tavoitetta edesauttaa uuden yritystoiminnan perustamista suljetulle kaivosalueelle.
Kallio, Niemelä ja Alhopuro katsovat, että tämä onnistuu vain etukäteissuunnittelun ja toteutukseen tarvittavien varojen rahastoinnin kautta.
– Mainittu työ vaatii melkoisen joukon yhdyskuntasuunnittelijoita, kaavoittajia, maisema-arkkitehtejä ja insinöörejä. Ja tietenkin poliittisia toimijoita. Suomi toimikoon edelläkävijänä ja vientituotteen suunnittelijana. Kohteita on maailmalla loputtomasti. Mutta, ei tähän ole varaa eikä poliittista tahtoa, sanotaan!
– Jos eduskunta päättäisi suljetun kaivosalueen uusiokäyttötavoitteesta, pitäisi samalla päättää rahoituksesta, ilmeisesti valtiovarainministeriön toimesta.
Kallion, Niemelän ja Alhopuron mukaan Suomi voisi näyttää kansainvälistä esimerkkiä alueen ottamisesta aktiiviseen yhdyskuntakäyttöön tehdasalueeksi, asuinalueeksi tai vaikkapa urheilutarkoituksiin. Myös pintamaisemointi metsitystarkoituksiin olisi mahdollista, he toteavat.
– Yksi käyttökelpoinen mahdollisuus rahoitukselle on kaivosyhtiön varautuminen ”ennallistamiseen” rahastoimalla Suomeen vuosittain liikevaihtoon sidottua, riittävää pääomaa. Tämä edellyttänee kaivosyhtiön osingonjaon pienentämistä ja uusinvestointien tarkkaa harkintaa.