Imperiumi natisee liitoksissaan brexitin jälkimainingeissa

Britannian EU-ero saattaa pahimmillaan aiheuttaa dominoefektin, jonka seurauksena koko imperiumi alkaa hajota sisältäpäin.

Kukaan ei vielä tiedä, millaisten itsenäistymispaineiden keskelle Yhdistyneessä kuningaskunnassa joudutaan EU-äänestyksen jälkeen.

Britannian tulee myös ratkaista, miten se pystyy pitämään kiinni erityissuhteestaan Yhdysvaltain kanssa ja toisaalta johtamansa kansainyhteisön koossa. Samanaikaisesti se neuvottelee suhteensa Euroopan unioniin uusiksi ja pyrkii pääsemään sen kanssa mahdollisimman hyvään asemaan.

Kyseessä on myös erittäin mutkikas ja monikerroksinen lakien ja sopimusten uudistaminen tilanteessa, josta ei ole olemassa mitään ennakkotapauksia. Esimerkiksi alueellisten parlamenttien, kuten Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin sananvalta asiaan on toistaiseksi epäselvä.

Millaisia askeleita saattaisi siis olla edessä?

EU:ta kannattavassa Skotlannissa keskustellaan jo uudesta itsenäistymisäänestyksestä.

Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon on sanonut, että uusi äänestys Britanniasta eroamisesta on hyvin todennäköinen.

Britannian öljyvarannoista 90 prosenttia sijaitsee Skotlannin vesillä Pohjanmerellä, joten maalla on neuvotteluvalttina vaurautta omasta takaa.

Tyytymättömyys Skotlannissa on joka tapauksessa suurta siinä vaiheessa, kun sitä lähdetään ”kampeamaan” ulos EU:sta, toteaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

– Mutta kuinka vahvaksi itsenäistymisen paine kasvaa tässä yhteydessä ja mikä on EU:n rooli? EU varmaan yrittää jättää sen mahdollisimman pitkälle Britannian sisäiseen harkintaan, pohdiskelee Tiilikainen.

Tilanteen arviointi on hankalaa, koska ennakkotapauksia ei ole.

Tiilikainen uskoo, että paljon on kiinni siitä, miten Britannian neuvottelut EU:n kanssa onnistuvat ja millainen erillisratkaisu EU:n kanssa syntyy. Kysymyksessä on suuri ”poliittinen ja hallinnollinen revohka”, kuten Tiilikainen asian ilmaisee.

Mikäli Skotlannin itsenäistymispyrkimykset samalla kasvavat riittävän suuriksi ja selkeiksi, Tiilikainen näkisi mahdollisena jonkinlaisen järjestelyn, jossa Britannia eroaisi EU:sta samanaikaisesti kun Skotlanti neuvottelisi EU-jäsenyydestä.

– Prosesseinahan ne olisivat erilliset. Mutta olisihan sekin hassua, jos Skotlanti joutuisi irtautumaan kaikesta EU-yhteistyöstä ja sen jälkeen taas liittymään takaisin. Käytännössä EU-johdon näkökulmasta voisi olla tarkoituksenmukaista hoitaa niin, että ei tarvitsisi.

EU:ssa pysymistä kannattavassa Pohjois-Irlannissa on taas noussut esille kansanäänestys liittymisestä Irlantiin.

Pelkona on, että Britannian lähtö EU:sta pystyttäisi rajan Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille.

– Yksi keskeisiä Pohjois-Irlannin rauhanprosessin moottoreita on ollut hälventää kansallisten identiteettien merkitystä, mitä muun muassa rajan avoimuus on palvellut, kertoo Kriisinhallintakeskuksen (CMC) tutkija Jyrki Ruohomäki.

Pohjois-Irlannin jännitteet katolisten tasavaltalaisten ja protestanttisten unionistien välillä eivät ole vieläkään kadonneet, vaikka väkivallasta on pääosin päästy eroon.

– Tällä voi olla sellainen vaikutus, että rauhanprosessi palautuu taaksepäin. Ensimmäisten kommenttien perusteella identiteettipolitiikka on palaamassa takaisin.

Ruohomäen mukaan brexit sattuu siksikin hankalaan aikaan, että unionistit pitävät kesällä Pohjois-Irlannissa katolilaisista saavutettujen voittojen muistomarsseja.

Samaan aikaan tasavaltalaiset kampanjoivat uudelleen Irlantiin liittymistä.

– Nämä voivat aiheuttaa reaktioita puolin ja toisin, Ruohomäki sanoo.

Tällä hetkellä pohjoisirlantilainen voi saada sekä Britannian että Irlannin passin, eikä tavaroiden, palveluiden tai ihmisten liikkumiselle ole esteitä.

Käytännössä rajaa tasavallan ja pohjoisen välillä ei tällä hetkellä ole. Mahdolliset tullit toki vaikuttaisivat myös kaupankäyntiin, talouteen ja työllisyyteen.

Toistaiseksi on epäselvää, voisiko Pohjois-Irlannin alueparlamentti estää tai vaikeuttaa brexitiä. Britanniamielisillä unionisteilla on enemmistö maan parlamentissa.

Britannia johtaa yli 50 maan kansainyhteisöä, johon kuuluvat muun muassa Australia, Kanada, Intia ja Etelä-Afrikka.

EU-eron jälkeen Britannia haluaa eittämättä sekä säilyttää kiistattoman asemansa kansainyhteisön keulassa että pitää yhteisön koossa.

– Kun on suuri kokonaisuus erilaisia alueita, jos aletaan tehdä jollekin erilaisia myönnytyksiä, vaatimukset kasvavat toisaalla, Tiilikainen sanoo.

– Britannia jäi vähän tuuliajolle irtautuessaan EU:sta, joten voihan se ruokkia tällaista prosessia, joka johtaa laajamittaisempaankin Britannian tai kansainyhteisön hajoamiseen.

Tiilikainen tosin arvioi, että Britannia pyrkii juuri tässä tilanteessa pitämään kiinni kansainyhteisöstä ja omasta asemastaan siinä.

Myös erityissuhde Yhdysvaltain kanssa voi joutua uuteen puntariin. Yhdysvallat on viestittänyt, että se kyllä tarvittaessa pärjää Saksankin johtaman EU:n kanssa.

– Voi olla että Britanniassa tulee aikamoisia pettymyksiä eri kumppanuuksien kanssa, joiden varaan se on laskenut, Tiilikainen pohtii.