Identiteettivarkaudet räjähtivät käsiin – kansanedustaja vaatii toimia
Keskustan kansanedustaja Antti Kurvinen vaatii julkista valtaa toimimaan etulinjassa identiteettivarkauksien torjumisessa.
Kurvisen mielestä parhaillaan valmisteilla oleva sisäisen turvallisuuden selonteko olisi sopiva väylä nostaa jatkuvasti yleistyvä rikostyyppi näkyvämmin esille ja lainlaatijoiden tietoisuuteen.
– Identiteettivarkaudet pitäisi mainita ja luokitella osana kansalaisten turvallisuutta vaarantavia cyberuhkia, hän ehdottaa selonteon pohjalta laadittavan strategian laatijoille.
Kurvinen yhtyy täysin kansanedustajakollegansa Veera Ruohon (ps.) jättämään toimenpidealoitteeseen identiteettivarkauksien ehkäisemiseksi.
– Näitä tapauksia ilmeni jo kymmenen vuotta sitten ollessani pankissa kesätöissä ja viime vuosina ne ovat hurjasti yleistyneet.
Entistä ”sähköisempi” maailma asettaa Kurvisen mukaan nopeasti muuttuvia vaatimuksia sekä ihmisten käyttötottumuksille että lainsäädännölle.
– Jotta pääsemme aidosti sähköisen maailman markkinoille, niin kansalaisten täytyy voida luottaa järjestelmien turvallisuuteen, hän muistuttaa.
Pankkitunnusten utelu ja muu nykyinen keinovalikoima on vääjäämättä tulossa tiensä päähän.
Suomalainen julkinen sektori voisi olla Kurvisen mukaan edelläkävijänä turvallisen kansalaisen palvelukanavan kehittämisessä.
– Sähköinen henkilökortti voisi olla yksi ratkaisu näissä tunnistautumiseen liittyvissä ongelmissa.
Tyypillisin identiteettivarkaus on toisen ihmisen nimissä tehty maksuvälinepetos.
Identiteettivarkaus luokiteltiin rikokseksi vasta viime syksystä alkaen, vaikka kyseessä on jo vuosikausia jatkunut nouseva trendi.
Tyypillisin identiteettivarkaus on toisen ihmisen nimissä tehty maksuvälinepetos.
Urkitaan verkon kautta henkilö- sekä luottokorttitiedot ja käytetään niitä surutta ostoksiin ympäri maailman.
Lakitekstin mukaan ”joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon”.
Rikoksen luokittelu eli maininta sakosta on tämän uuden ja sinänsä tarpeellisen lakipykälän ”valuvika”.
Koska kyseessä on maksimissaan sakkorangaistukseen johtava rikos, ei poliisilla ole käytännössä juuri mahdollisuutta paneutua rikosten tutkintaan.
Sisäministeriön poliisitarkastaja Antti Simanainen pitää tilannetta rikosten ehkäisyn kannalta nurinkurisena.
– Jos rikokset tapahtuvat verkossa, mutta poliisi ei voi tutkinnassa käyttää teletunnistetietoja tai muita tietoturvallisuusrikoksiin varattuja keinoja, niin selvittämättä jää, hän harmittelee.
Poliisihallituksesta tai Keskusrikospoliisista ei tällä hetkellä ole saatavissa tilastoja siitä, kuinka paljon identiteettivarkauksia Suomessa ylipäätään tehdään.
Varovaistenkin arvioiden mukaan puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista tapauksista.
Antti Simanaisen mukaan parhaan tuloksen petosten yleisyydestä saisi järjestämälle gallup-kyselyn sosiaalisessa mediassa.
– Jos poliisilla joku virallinen luku onkin olemassa, niin eihän se täsmää tehtyjen rikosten kanssa. Paljon tapauksia jätetään kokonaan ilmoittamatta, hän tietää.
Ilmoittamatta jättäminen voi johtua vahinkojen vähäisyydestä. Toisaalta korvausten hakeminen esimerkiksi vakuutusteitse edellyttää yleensä rikosilmoituksen tekemistä.
Poliisitarkastaja ei usko väitteisiin, joiden mukaan poliisi olisi kehottanut pankkeja neuvomaan asiakkaita luopumasta rikosilmoituksen teosta.
– En millään voi kuvitella, että poliisi olisi näin menetellyt. Vaikka resurssit ovat rajalliset, niin on varmasti kaikkien osapuolten etu, että ilmoitus tehdään, Simanainen painottaa.