Ukraina on iskenyt venäläisten mielialoihin mutta välttänyt vihaisen vastareaktion – "Hyvä tilannetaju"

Näyttävät savupatsaat kohoavat lähes päivittäin Venäjän taivaalle Ukrainan kaukoiskujen kohteiden yllä. Öljynjalostamoiden seuraksi iskujen kohdelistalle on kesästä lähtien lisätty venäläisen verkkokauppajätti Wildberriesin varastot. Tällä viikolla osumaa otti myös toinen suuri verkkokauppa Ozon.

Varastoja voisi periaatteessa pitää sodan oikeussääntöjen tarkoittamina siviilikohteina. Ukrainan mukaan näin ei ole, vaan verkkokaupat ovat tärkeä osa Venäjän sodankäynnin logistiikkaa, kun ne välittävät pakotteiden alaista kaksikäyttöteknologiaa rintamakäyttöön.

Iskujen todellinen vaikutustavoite on kuitenkin laajempi. Sen myönsi myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vastatessaan maanantaina suomalaismedian kysymykseen Kiovassa.

– Ihmiset haluavat viedä tämän sodan Venäjälle ja tehdä siitä kivuliaan heille, jotta heidän yhteiskuntansa tuntee sen ja painostaa [Vladimir] Putinia, Zelenskyi sanoi.

Ulkopoliittisen instituutin (Upin) vanhemman tutkijan Jussi Lassilan mielestä strategia näyttää toimivan.

– Mitä enemmän sota on tullut venäläisten iholle, sitä enemmän sodan vastustus on kasvanut, ei niin että sotaisampi asenneilmapiiri Ukrainaa kohtaan olisi lähtenyt kasvuun, Lassila sanoo.

Hän antaakin tunnustusta Ukrainan sodanjohdolle.

– Ukrainalla on aika hyvä tilannetaju siitä, mitkä ovat Venäjän haavoittuvuudet ja mihin kannattaa iskeä. Venäjän yhteiskunnan luenta on Ukrainalla erinomaisissa kantimissa, Lassila sanoo.

Venäjällä on ollut voimassa eräänlainen yhteiskuntasopimus, jonka mukaan presidentti Vladimir Putinin hallinto saa huseerata rauhassa, kunhan sota ei vaikuta liikaa kansan arkeen. Tämän ansioista Putin on saanut valtaosalta venäläisiä passiivisen tuen sotimiselleen.

Lassilan mukaan periaate toimii kuitenkin myös päinvastaiseen suuntaan: arjen järkkyminen kääntää arvostelun kohti valtion johtoa, eikä kansa ole halukas yhtymään valtiojohdon lietsomaan Ukrainan vastaiseen vihaan Venäjälle tehtyjen iskujen takia.

Arjen alkaessa kompastella pintaan nousee myös venäläisten viranomaisia kohtaan tuntema syvä epäluulo, joka ei ole hävinnyt vuosia jatkuneesta sotapropagandasta huolimatta.

– Että kaikki, mitä televisiossa kerrotaan, on valehtelua – niin kuin se toki onkin, Lassila tiivistää.

Hänen mukaansa käsitys venäläisten loputtomasta sietokyvystä kurjissa elinoloissa on paljolti myytti. Neuvostoliiton hajoamisen ja kaoottisen 1990-luvun jälkeen elintaso nousi Venäjällä huimasti, mutta nyt tyytymättömyyden merkkejä näkyy Lassilan mukaan jo vaikka kuinka paljon.

– Jotenkin tyytymättömyys on pidettävä Venäjälläkin aisoissa. Toistaiseksi siinä on onnistuttu, mutta kyllähän tässä nämä kansalaisten suostuttelukustannukset sotaan käyvät yhä korkeammiksi, Lassila sanoo.

Jopa innokkaimmat venäläiset sotabloggarit ovat ihmetelleet Ukrainan iskujen onnistumista. Kiovan sijaan syyttävä sormi ilmatorjunnan aukoista on osoittanut oman maan viranomaisiin.

Toisin kuin Venäjä, Ukraina on myös oppinut sen, että viholliselle aiheutettu suuri siviiliuhrien määrä ei heikennä vastarintaa, vaan päin vastoin lujittaa taistelutahtoa.

– On hyvin tärkeä korostaa, että Ukrainan hyökkäyksistä johtuneet siviiliuhrit ovat olleet oheisvahinkoja (collateral damage). Iskuja ei ole tietoisesti kohdistettu siviilien asuinalueille, sanoo Ukraina-asiantuntija Jaroslava Barbieri Chatham Housesta Politicolle.

Myös todella kriittinen infrastruktuuri, kuten vesilaitokset, on jätetty Venäjällä toistaiseksi rauhaan.

– Tässä puhutaan vielä ei-välttämättömyystarvikkeista, jotka ovat kuitenkin pitäneet Venäjällä yllä sellaista normaaliuden vaikutelmaa ja kulutusmeininkiä, Lassila sanoo.

Ukrainan iskut Venäjän öljynjalostukseen ovat aiheuttaneet Venäjällä pulaa polttoaineista, eikä verkkokauppavarastojenkaan haihtuminen savuna ilmaan ole mikään pieni harmi.

Taloudelliset seuraukset yksittäisille venäläisille ovat voineet olla Lassilan mukaan todella suuria johtuen verkkokaupan tärkeästä roolista maassa.

Lisäksi monet yrittäjät ovat olleet riippuvaisia esimerkiksi Wildberriesin jakelulogistiikasta. Lassilan mukaan vaikeuksia on myös pankeilla, jotka ovat luotottaneet merkittävästi verkkokauppayrityksiä.

Venäjän kaltaisessa maassa päättäjät voivat harrastaa tällaisessa tilanteessa poliittista ohjausta sen suhteen, kuka lopulta joutuu maksamaan korvauksia ja kenelle.

– Mutta joku tässä jää aina lopulta nuolemaan näppejään, ja se lisää yhteiskunnallista tyytymättömyyttä, Lassila sanoo.