Toimittajalta | Kokoomus elätti kyytä povella – lasku lankeaa nyt
Pääministeripuolue kokoomus on kieltämättä saanut vaalikaudella paljon aikaan. Työmarkkinoilla on tehty ay-liikkeen näkökulmasta kauheaa jälkeä, ja kovat uudistukset viety maaliin asti.
Samalla työttömyys on kuitenkin noussut hirmuisiin lukemiin, ja valtion velkakuorma vain paisunut. Talouskasvu, joka on viimein heräillyt, johtuu ilmeisesti enemmän suhdannesyistä kuin hallituksen omista taikatempuista.
Talouskasvun työllisyysvaikutukset tulevat viiveellä. Mutta elleivät työttömyysluvut ala kohentua tuntuvasti ennen vaaleja, jää hallituspuolueiden spinnaus taloudellisista onnistumisista tyhjän päälle.
Äänestäjät eivät perinteisesti palkitse pelkästä kylmästä taloudenpidosta tai vaikeista leikkauksista. Jos näin olisi, Juha Sipilän (kesk.) valtiontalouden lähes tasapainoon saanut hallituskokoonpano olisi jatkanut vallassa vuonna 2019.
Kansa arvioi hallitustyötä suoraan oman lompakkonsa ja työllisyystilanteensa kautta. Hallituksen hehkutus onnistuneesta talouspolitiikasta törmää raakaan arjen todellisuuteen, jos leipäjonot vain pitenevät.
Kokoomus sai Riikka Purran perussuomalaisista lojaalin kumppanin työmarkkinareformeilleen ja kovalle linjalleen. Yhteiskunnan heikoimmilta on viety ja hyväosaisten taskuihin tungettu lisää rahaa.
Hinta on kuitenkin ollut kova. Vastineeksi kokoomuksen on pitänyt kuitata perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka, joka kumpuaa muustakin kuin pelkistä talouslaskelmista ja on koetellut maan kansainvälistä mainetta.
Kaiken nähdyn seuraamuksena on ollut klassisten sivistysporvareiden ja naisäänestäjien kato puolueen tukijoukoista. Uutissuomalaisen alkukesällä teettämän tutkimuksen mukaan kokoomuksen kannattajista naisia on enää 34 prosenttia. Vuonna 2019 luku oli 12 prosenttiyksikköä korkeampi.
Kun oikealla puolella on nyt tarjolla vielä huomattavasti jyrkemmän linjan vaihtoehto, kokoomus on ajautunut rakoon, jollaisessa se ei ole poliittisella kartalla ollut sitten 1930-luvun alkuvuosien.
Kokoomuksen sisälle on lisäksi syntynyt puoluejohdolle kiusallinen ”kravattipersujen” fraktio, jonka melskaaminen somessa herättää lähinnä myötähäpeää mutta syö puolueen uskottavuutta maltillisten ja tolkullisten äänestäjien silmissä.
Kesän Garden Helsinki -jupakasta kokoomus selvisi gallupien valoissa säikähdyksellä, osin ehkä siksi, ettei politiikka loma-aikana kiinnosta juuri ketään. Tahra puolueen kaverikapitalismiksi haukutuista menettelytavoista kuitenkin jäi ja saattaa jäädä rasitteeksi pidempäänkin.
Pääministeri ja puoluejohtaja Petteri Orpolle hallituksen loppusuora on ollut silkkaa painajaista. Vaikka talouden pieni piristyminen tuo helpotusta, puolueen kannatus on vajonnut kuudentoista prosentin tienoille, ja gallup-johtaja SDP on karannut horisonttiin.
Orpon osaksi on jäänyt ottaa vastaan suuri kansalaisten kiukku. Sen hän on tehnyt enemmälti hermostumatta ja osoittamatta niin sanotun pääministeritaudin oireita. Vaikka turkulainen on onnistunut pitämään haukutun ja riitaisan hallituksensa koossa kolme vaikeaa vuotta, poliittinen todellisuus on armoton.
Perussuomalaiset hallitusveljet ja -sisaret, varsinkin entinen kokoomuspoliitikko Wille Rydman, ovat tehneet kaikkensa murentaakseen Orpon uskottavuutta ja saadakseen tämän näyttämään heikolta. Poliittinen ilmapuntari ennustaa saman menon jatkuvan vaaleihin asti.
Orpo pysyy muodollisena pääministeriehdokkaana, koska hän on istuva pääministeri ja television pääministeritentteihin tarvitaan muitakin oppositiojohtaja Antti Lintdmanin seuraksi ja kanssaväittelijöiksi.
Tosiasiassa peli on kuitenkin jo pelattu, ja kokoomuksen haaveet ykköspuolueen paikasta ovat menneet. Kokoomuksessa tiedetään se kyllä itsekin, vaikka asiaa ei tietenkään voi vaalien alla myöntää.
SDP-vetoista sinipunaa on pidetty pitkin matkaa todennäköisimpänä vaihtoehtona seuraavan hallituksen pohjaratkaisuksi. Kokoomuksen vajoaminen voi tuoda kuitenkin matkaan mutkia.
Oppositioon suistumiselta kokoomusta suojaa toisaalta se, että nyt nosteessa olevia perussuomalaisia tuskin kukaan kaiken nähdyn jälkeen kelpuuttaa enää hallituskumppanikseen. Tuskinpa siihen taipuu edes kokoomus itse.
Vaikka kokoomus voi hyvin yltää seuraavaan hallitukseen, historian valossa Petteri Orposta ei enää leivota sen ministeriä. Mikäli kokoomus on seuraavan hallituksen kakkospuolue, todennäköinen sijoituspaikka on eduskunnan puhemiehen sinänsä arvokas tuoli.
Ministeriryhmää johtaisi silloin joku aivan muu, ja kokoomusjohtajan pesti jatkuisi korkeintaan seuraavaan puoluekokoukseen asti.
