Keskustan eräkerho tyrmää vapaa-ajankalastajien myyntikiellon – "Hallitus tekee muikusta ja ravuista rikkaiden ruokaa"
Keskustan eräkerho tyrmää maa- ja metsätalousministeriön lausuntokierrokselle lähettämän esityksen, jolla vapaa-ajankalastajien oikeus myydä sisävesiltä pyydettyjä kala- ja rapueriä suoraan kuluttajille poistettaisiin kokonaan.
Eräkerhon mukaan esitys heikentäisi kotimaisen lähiruoan saatavuutta, nostaisi erityisesti muikun ja rapujen hintaa, vaikeuttaisi maaseudun lasten ja nuorten mahdollisuuksia ansaita omalla työllään taskurahaa sekä pahimmillaan lisäisi juuri sitä harmaata taloutta, jota esityksellä väitetään torjuttavan.
– Tässä ammutaan nyt tykillä muikkua. Nykyinen laki sallii vapaa-ajankalastajalle vain vähäisen ja satunnaisen suoramyynnin kuluttajalle. Tätä mahdollisuutta ei pitäisi poistaa, vaan päinvastoin suomalaisia pitäisi kannustaa pyytämään, syömään ja myymään paikallista luonnonkalaa, sanoo Keskustan eräkerhon puheenjohtaja, Raahen kaupunginvaltuutettu Pyry-Pekka Kalevi Suonsivu.
Nykyisen kalastuslain esitöissä vähäisen myynnin rajaksi on määritelty enintään 100 kiloa kalaa tai 300 rapua vuodessa. Säännös laadittiin aikanaan mahdollistamaan tavallinen naapureille, tuttaville ja muille paikallisille kuluttajille tapahtuva pienimuotoinen myynti.
– On vaikea nähdä, millä matematiikalla sata kiloa kalaa vuodessa muodostaa suomalaisen kalatalouden keskeisen harmaan talouden ongelman. Vielä kummallisempaa on, että nykyisen lain omissa perusteluissa tällaisen myynnin todetaan olevan niin vähäistä, ettei se olennaisesti vaikuta kaupallisten kalastajien toimintaedellytyksiin. Nyt sama toiminta halutaan yhtäkkiä kieltää kokonaan, Suonsivu ihmettelee.
Keskustan eräkerhon mukaan kiellon vaikutuksia kotimaisen kalan ja rapujen saatavuuteen on aliarvioitu.
Suomen sisävesien kaupallinen kalastus on alueellisesti harvaa, Suonsivu huomauttaa. Monilla paikkakunnilla vapaa-ajankalastajien pienmyynti täydentää kaupallisten kalastajien tarjontaa erityisesti sesonkiaikoina. Tämä koskee korostetusti rapuja ja paikoin myös muikkua ja muuta järvikalaa.
– Jos markkinoilta poistetaan suuri määrä pieniä paikallisia myyjiä mutta kysyntä pysyy ennallaan, seurauksena ei tarvita taloustieteen professoria ennustamaan: saatavuus heikkenee ja hinnat nousevat. Rapukestit ovat jo nyt kallis harrastus. Hallituksen linjalla suomalaisesta ravusta tehdään entistä selvemmin hyväosaisten luksustuote, Suonsivu toteaa.
Eräkerho muistuttaa, että vastaavanlaisesta tarjonnan heikkenemisestä on Suomessa jo kokemusta. Kun vapaa-ajankalastajien mahdollisuutta myydä saalista kaupoille rajoitettiin vuonna 2016, kotimaisen järvikalan saatavuudessa havaittiin ongelmia ja erityisesti rapujen tarjonnassa vapaa-ajankalastajien merkitys oli suuri.
– Suomessa puhutaan jatkuvasti huoltovarmuudesta, lähiruoasta, kotimaisen kalan käytön lisäämisestä ja ruokajärjestelmän kestävyydestä. Sitten samaan aikaan säädetään laki, jolla täysin syömäkelpoisen kotimaisen luonnonkalan tie suomalaisen ruokapöytään tehdään vaikeammaksi. Oikea käsi ei nyt tiedä, mitä vasen tekee, Suonsivu toteaa.
Keskustan eräkerho pitää erityisen surullisena sitä, ettei esityksessä tunnisteta pienimuotoisen kalastuksen ja ravustuksen merkitystä lasten ja nuorten yritteliäisyyden kasvattajana.
Suomalaisella maaseudulla on sukupolvien ajan ollut tavallista, että nuori pyytää kesällä rapuja, muikkuja tai muuta kalaa ja myy pienen osan saaliistaan naapureille, mökkiläisille tai muille tutuille.
– Siinä opitaan työntekoa, vastuuta, luonnossa liikkumista, kalankäsittelyä, rahan arvoa ja yritteliäisyyttä. Hallitus näyttää katsovan, että parempi vaihtoehto on täyttää lomakkeita ja rekistereitä tai jättää tekemättä kokonaan. Tätäkö on suomalaisen yrittäjyyskasvatuksen uusi linja, Suonsivu kysyy.
Eräkerhon mielestä on kohtuutonta vaatia satunnaista muutaman kymmenen tai sadan euron myyntiä harjoittavalta nuorelta tai muulta harrastajalta käytännössä siirtymistä kaupallisen kalastuksen järjestelmään.
– Jos 14-vuotias nostaa mökkijärvestä rapuja ja myy niitä naapurin rapujuhliin saadakseen rahaa mopon bensaan, yhteiskunnan tehtävä ei ole juosta paikalle punaisen kieltokyltin kanssa. Tuollaisesta oma-aloitteisuudesta pitäisi pikemminkin jakaa stipendejä.
Eräkerho pitää esityksen harmaan talouden torjuntaa koskevaa perustelua erityisen heikkona.
Nykyinen pienmyynti ei ole verotuksen tai elintarvikelainsäädännön ulkopuolella. Voimassa olevan kalastuslain esitöissä tämä todetaan nimenomaisesti, Suonsivu huomauttaa.
– Laillisen pienmyynnin kieltäminen ei hävitä kysyntää eikä saalista. Se voi hävittää kuitin. Jos naapuri on ostanut samalta ravustajalta rapunsa kaksikymmentä vuotta, kaupankäynti tuskin loppuu siihen, että Helsinki säätää sen kielletyksi. Todennäköisemmin osa kaupasta siirtyy näkymättömiin. Silloin harmaa talous ei vähene vaan lisääntyy.
Eräkerhon mukaan järkevä tapa puuttua mahdolliseen järjestelmälliseen veronkiertoon olisi valvoa sitä toimintaa, joka tosiasiassa muistuttaa liiketoimintaa, eikä kriminalisoida tai kieltää kaikkea satunnaista pienmyyntiä.
– Jos joku myy tuhansia kiloja kalaa pimeästi ja esiintyy vapaa-ajankalastajana, puututaan siihen. Mutta ei sen vuoksi tarvitse kieltää vaaria myymästä ylimääräisiä muikkujaan mökkinaapurille. Suhteellisuudentaju on lainsäädännössäkin sallittu luonnonvara.
Keskustan eräkerhon mukaan lakimuutos keskittäisi kalan ensimyyntiä pieneltä joukolta tulevaan tarjontaan ja kasvattaisi välikäsien merkitystä.
– Suora kauppa pyytäjän ja syöjän välillä on lyhin mahdollinen elintarvikeketju. Se tukee paikallistaloutta, vähentää kuljetuksia ja antaa kuluttajalle mahdollisuuden tietää täsmälleen, mistä ruoka tulee. On nurinkurista kutsua ongelmaksi sitä, että suomalainen ostaa kotijärvestä samana aamuna pyydettyä kalaa suoraan sen pyytäneeltä ihmiseltä. Tätä pitäisi kutsua lähiruoaksi, Suonsivu sanoo.
Eräkerho huomauttaa myös, että vapaa-ajankalastuksen saaliin hyödyntäminen ravintona on resurssiviisasta. Jos ylimääräistä saalista ei voi edes pieninä määrinä myydä, vaihtoehdoksi jää sen lahjoittaminen, oma käyttö tai se, ettei kalaa pyydetä lainkaan.
Keskustan eräkerho vaatii, että hallituksen esitysluonnoksesta poistetaan vapaa-ajankalastajien vähäisen suoramyynnin täyskielto.
Kerhon mukaan nykyinen järjestelmä, jossa sisävesiltä pyydettyä kalaa ja rapuja voidaan myydä satunnaisesti vähäinen määrä suoraan lopulliselle kuluttajalle, tulee säilyttää. Tarvittaessa sääntelyä ja valvontaa voidaan täsmentää niin, että aidosti ammattimainen myynti erotetaan selkeästi harrastajien pienmyynnistä.
– Harmaata taloutta pitää torjua. Mutta sitä ei torjuta kieltämällä laillinen talous. Kotimaisen kalan käyttöä ei lisätä vähentämällä sen saatavuutta. Eikä maaseudun elinvoimaa rakenneta sillä, että lasten ensimmäiset omalla työllä ansaitut eurot viedään pois.