Historia | Kun rajaa valvottiin Saimaalla – tykkijolla oli Ruotsin laivaston valttikortti, joka ehkä ratkaisi yhden sodankin
Suomen historiasta unohdetaan monesti se, että Suomen historia ei ole kaikille Suomen alueille sama.
Vuonna 1721 Ruotsi menetti Suomen kaakkoisosista alueita Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa. Turun rauhassa 1743 raja siirtyi alueelle, joka nykyään on sen verran kaukana itärajasta, ettei sen tuosta vain tajua olleen joskus osa Venäjää.
Turun rauhan myötä Saimaasta tuli rajavesistö, jonka alueella sekä Ruotsilla että Venäjällä oli omat laivastonsa. Ruotsilla oli laivastotukikohtansa ainakin Ristiinassa ja Varkaudessa, Venäjällä Lappeenrannassa ja Savonlinnassa.
Venäjä vahvisti laivastoaan pitkin 1700-lukua. Keisari Pietari I Suuri oli perustanut Pietarin kaupungin, josta Venäjän oli tarkoitus saada yhteys Itämeren kautta Eurooppaan. Sotilaallista läsnäoloa oli myös vahvistettava esimerkiksi Ruotsin ollessa vielä vahva alueellinen valta.
Vastavedoksi Venäjän laivaston kehitykselle ruotsalainen laivanrakentaja, laivaston rakennusmestari ja myöhempi amiraali Fredrik af Chapman (1721–1808) kehitti mullistavia tekniikoita.
Hän loi uudenlaisia laivoja, mutta erityisen merkittävä innovaatio oli perustaa uudenlainen laivasto eli saaristolaivasto. Avomerilaivasto piti oman perinteisen tehtävänsä, mutta saaristolaivaston voima perustui yhteistyöhön maavoimien kanssa samoin kuin ketterään liikkumiseen rikkonaisilla ja matalavetisillä saaristoalueilla.
Merkittävin Suomen alueella saaristolaivastossa operoineista af Chapmanin kehittämistä aluksista oli tykkijolla.
Sen sijaan, että jollassa olisi ollut paljon aseita, sen voima piili yhdessä ainoassa aseessa.
Sen sijaan, että alus olisi tulittanut monella pienellä tykillä, siinä oli yksi suuri tykki. Tykin paikka oli laivan keulassa, ja se oli suunnattu pitkittäissuuntaisesti. Muutama pienempi ase laivaan mahtui toki myös, esimerkiksi lähitaisteluun sopivat perätykit.
Jollalla tarkoitetaan yleensä pientä venettä, mutta tykkijolla oli pieni ja matala laiva.
Pituutta tykkijollilla oli 14–15 metriä ja leveyttä viitisen metriä. Miehistöä tarvittiin noin 30 henkeä, ja laivaa saattoi ohjata joko purjeilla tai airoilla.
Koska laivat olivat pieniä, 24-naulaisen tykin laukaisu liikutti koko tykkijollaa. Tämä tarkoitti sitä, ettei tykeille tarvinnut rakentaa lavetteja, jotka olivat suurilla laivoilla tarpeen, ettei rekyyli rikkoisi laivan rakenteita. Pieni laiva hyppäsi tykin mukana.
Voimakas 300 metrin per sekunti lähtönopeus teki tykin kantamasta pitkän ja tarkan. Kun nopeasti lentänyt kuula saattoi vielä pompata veden pinnasta kuin leivänheitossa, oli todennäköistä, että tykkijollalla tehtäisiin vahinkoa jos vihollislaivaa ammuttaisiin ihan vain oikealla sektorilla.
Ampumisen jälkeen pieni laiva pääsi helposti pakenemaan suurempaa.
Af Chapmanin keksintö sopi hyvin Suomenlahden saaristoihin mutta myös Saimaalle. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa Saimaan ollessa Ruotsin ja Venäjän rajajärvi aluksi ruotsalaiset ja lopulta myös venäläiset valvoivat vesirajaa satojen aluksien tykkijollalaivastoilla.
Venäläiset yrittivät tuloksetta vakoilla tykkilaivojen tekoa telakalla, mutta saivat tekniikan haltuunsa kaapattuaan yhden laivan vuonna 1790.
Kustaa III:n sota, lyhemmin myös Kustaan sotana tunnettu sota, käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä 1788–1790. Sotaan syyllinen oli Ruotsi, joka sai kuitenkin lievät rauhanehdot monelta osin tykkijollien ansiosta.
Ruotsinsalmen toinen meritaistelu 1790 nykyisen Kotkan edustalla päättyi Ruotsin voittoon. Tässä tykkijollilla on arveltu olleen merkittävä rooli nopeina ja tulivoimaisina aluksina.
Ruotsinsalmen taistelun jälkeen Venäjä suostui rauhaan. Värälän rauhassa sovittiin, että vuoden 1743 rajat jäävät voimaan.
Jos rauha olisi tehty Venäjän voittaman taistelun jälkeen, ehdot olisivat olleet kovemmat.
Tykkijollat alkoivat menettää merkitystään 1800-luvun puolella. Suomen sodassa 1808–1809 niillä oli vielä käyttöä, mutta ei ratkaisevaa merkitystä.
Viimeistään höyrylaivojen yleistyminen myöhemmin 1800-luvulla ajoi tämäntyyppiset alusmallit historiaan.
1800-luvun puolivälissä viimeiset vanhat tykkijollat toimivat Saimaan seudulla vielä viljankuljetusaluksina. Tämän jälkeen viimeisetkin alukset purettiin tai ne jätettiin mädäntymään. Yhtäkään vanhaa tykkijollaa ei ole säilynyt tähän päivään.
Lähteitä
Savonlinnan museo Riihisaari