Historia | Sensaatiolehti piti piilottaa olympiayleisöltä – oli liian raju myös natseille itselleen
Elokuussa 1936 eli tasan 90 vuotta sitten olivat käynnissä Berliinin olympialaiset.
Olympialaiset muistetaan monesta asiasta. Niitä isännöi kansallissosialistiseksi yksipuoluemaaksi muuttunut Saksa, joka kursailemattomasti hyödynsi olympialaisia propagandassaan. Suomalaiset toivat kisoista kotimaahan useita mitaleita, jopa kolmoisvoiton.
Suomenmaa kertoi Berliinin olympialaisista tarkemmin artikkelissaan keskiviikkona.
Vaikka olympialaiset olivat natsipropagandalle riemuvoitto, natsistista propagandaa piti tietysti myös hillitä ulkomaisten vieraiden tähden.
”Juutalaisilta kielletty” -kyltit ja muut pahimmista natsismin osoituksista poistettiin näkyvistä.
Eräs suurelta yleisöltä piilotettu katukuvaan jo elimellisesti istutettu asia oli Der Stürmer -lehti.
Der Stürmer tarkoittaa hyökkääjää. Lehti oli lievästi sanottuna hyökkäävä.
Der Stürmeriä oli alkanut julkaista vuonna 1923 eli kymmenen vuotta ennen natsien valtaannousua Julius Streicher.
Streicher oli kotiutunut ensimmäisestä maailmansodasta rautaristin ja luutnantin natsojen kera. Hän oli yksi monista veteraaneista, joille Saksan tappio oli karvas niellä.
Opettajasuvun vesa oli itsekin kouluttautunut opettajaksi ja teki opettajan töitä ennen maailmansotaa ja sen jälkeen. Vuonna 1919 hän lähti mukaan äärikansallismielisiin ja juutalaisvastaisiin järjestöihin. Hän oli myös Adolf Hitlerin kansallissosialistisen puolueen varhainen jäsen ja osallistui vuoden 1923 epäonniseen oluttupavallankaappaukseen. Tämän johdosta hänet erotettiin opettajan virastaan.
Kenties päivätöiden päättyminen sai Streicherin siirtämään katseensa kunnolla poliittiseen vaikuttamiseen. Hän toimi Baijerin osavaltion maapäiväedustajana ja lopulta myös Saksan valtiopäivillä. Natsipuolueessa hän toimi aluejohtajana.
Streicherin johtoajatus oli juutalaisvastaisuus eli antisemitismi. Hän uskoi juutalaisista levitettyihin salaliittoteorioihin ja valheisiin pitäen juutalaista rotua uhkana Saksalle ja länsimaiselle kulttuurille.
Streicherin ja muiden ajan antisemitistien mielestä juutalaisten myyräntyö oli syynä Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa, ja juutalaisten salaliitto oli luonut natsien kammoksuman kommunistisen aatteen. Natsit puhuivat etenkin bolsevismista, joka oli luotu kommunismin muodoksi Neuvostoliitossa, jota asuttivat natsien halveksumat slaavilaiset kansat.
Siinä missä natsipuolueen pää-äänenkannattaja Völkischer Beobachter oli vakavahenkinen, konservatiivinen ja pyrki yleisesti hyväksyttävään ilmaisuun, Streicherin vuodesta 1923 julkaisema Der Stürmer oli tarkoituksellisen radikaali.
Stürmer keskittyi juutalaisvihan edistämiseen. Lehti esitti juutalaiset vastenmielisinä karikatyyreina ja levitti heistä paksuja valheita. Kaikki ikävä oli juutalaisten syytä, ja juutalaisten maailmanlaajuinen salaliitto koituisi arjalaisen rodun kohtaloksi, ellei juutalaisia pistetä kuriin.
Lukijakunta oli pääosin nuorta ja työväenluokkaista. Streicher tiesi, että nuoriin miehiin kannatti vedota paitsi radikaalilla sanomalla myös pistämällä hormonit hyrräämään.
Lehti oli myös tarkoituksellisen pornografinen. Siinä missä juutalaiset piirrettiin inhottavan näköisiksi, lehteen piirrettiin myös kauniita nuoria naisia ja näiden paljasta pintaa.
Tämä teki lehdestä kiinnostavan toisten silmissä, mutta vastenmielisen toisten silmissä. Konservatiiviset natsipiirit tuomitsivat lehden sensaationhakuisena ja siveettömänä.
Lehden radikaali sanoma edusti äärimmäistä natsismia, mikä haittasi puolueen imagoa, kun se pyrki salonkikelpoiseksi valtapuolueeksi. Stürmer ei missään vaiheessa ollut virallinen osa natsien propagandakoneistoa tai puolueen viestintää, vaan Streicher julkaisi sitä oman kustantamonsa kautta omissa nimissään.
Kustantamo Stürmer-Verlag julkaisi myös antisemitististä lastenkirjallisuutta. Siinä missä muualla lapset kuulivat tarinoita pahoista susihukkasista ja peikoista, puoluemiesten perheissä totuttiin siihen, että jokaisen tarinan pahiksena toimi kiero juutalainen.
Melkein jokaisen Der Stürmerin numeron kannessa luki otsikon alla lehden motto ”Die Juden sind unser Unglück” eli juutalaiset ovat onnettomuutemme.
Kun maailmaan levisi Yhdysvalloista lama vuonna 1929, Stürmer julisti laman, työttömyyden ja rajun inflaation olevan juutalaisten syytä.
Natsipuolue onnistui hyödyntämään lamaa sekä osoittamalla syylliset että tarjoamalla ratkaisuja, ja tämän myötä natsit nousivat valtaan. Osaltaan viestiä oli ollut viemässä Der Stürmer.
1933 Hitleristä tuli valtakunnankansleri ja natsit saivat tukijapuolueiden sekä kiristyksen avulla läpi valtalain, joka teki Saksan kansallissosialistisesta työväenpuolueesta NSDAP:sta ainoan sallitun puolueen. Natsien valta-asema nosti myös Der Stürmerin levikkiä, ja parhaimmillaan 1930-luvulla sillä oli melkein miljoona tilaajaa.
Stürmeriä sai lukea myös ilmaiseksi. Stürmer-Kästenit eli Stürmer-laatikot olivat leveitä ilmoitustaulumaisia laatikoita, joihin Stürmer oli levitetty maksutta luettavaksi.
Kun Berliinin olympialaiset 1936 järjestettiin, Stürmer-laatikot olivat ehkä tärkein katukuvasta siivottava asia.
Lehteen liittyi jos jonkinlaista kohua. Streicher ei pelännyt moittia muita natsipuolueen aluejohtajia, ja selkeä valheellisuus sekä räikeä propaganda veivät natsismilta uskottavuutta monen maltillisemman saksalaisen silmissä. Puolueessa Stürmer ja Streicher koettiin enemmän rasitteeksi kuin hyödyksi.
Streicher julkaisi nimilistoja rotulakeja rikkoneista juutalaisista ja vaati kuolemanrangaistuksia juutalaisille, joilla oli seksuaalisuhteita arjalaisten kanssa. Streicher uskalsi jopa vihjata, että itse Hitler oli liian pehmeä juutalaisten suhteen. Valtakunnanmarsalkka Hermann Göringiä vastaan Strecher uskalsi iskeä suorin sanoin.
Suurin kohu Stürmeriin liittyen tapahtui keväällä 1934. Lehti luetteli tapauksia keskiajalta 1920-luvulle, joissa juutalaiset olivat rituaalimurhanneet kristittyjä naisia ja lapsia. Väitteissä ei luonnollisesti ollut totuuspohjaa, mutta se ei ollut syynä kohuun.
Syynä oli se, että rituaalimurhat rinnastettiin kristilliseen ehtoolliseen samantapaisina toimituksina. Juutalaisten väitetty ihmislihan syönti ja ihmisveren juonti esitettiin valossa, joka sai kristillisen ehtoollisen näyttämään hyvin samanlaiselta verirituaalilta. Tämä oli Der Stürmerin toimitukselta luultavasti vahinko, kun vauhdissa piti saada aikaan sopivanlaista tekstiä juutalaisten pahuudesta.
Kirkollisten tahojen närkästyttyä propagandaministeri Joseph Goebbels kielsi rituaalimurhanumeron levityksen, ja Saksan armeija kielsi Der Stürmerin tuomisen jatkossa kasarmeille.
Toinen maailmansota 1939–1945 ei lopettanut Der Stürmerin julkaisua, mutta sodan aikana sekä Stürmerin että Streicherin merkitys väheni murto-osaan entisestä.
Jotta koko Saksan kansa mutta myös liittolaiset saataisiin keskittymään yhteisiin sotaponnistuksiin, avoin juutalaisviha siirrettiin julkisuudesta sivuun. Juutalaisten kansanmurha eli holokausti toteutettiin tietysti maailmansodan aikana, mutta se tehtiin kulisseissa.
Streicherin julkaisulle ei ollut enää tilaa. Hänelle itselleenkään ei löytynyt enää paikkaa natsihallinnosta, vaan hänet vapautettiin tehtävistään. Streicherin ei katsottu olleen kykenevä johtamaan ihmisiä, ja hänen avoin hyökkäävyytensä joka suuntaan oli vain haitaksi puolueelle. Sodan aikana Julius Streicher toimi maanviljelijänä ja harrasti maalaustaidetta.
Hitlerin henkilökohtaisesta määräyksestä Der Stürmer sai jatkaa ilmestymistään, mutta pienennetyllä 300 000 kappaleen painoksella. Viimeinen numero ilmestyi tammikuussa 1945.
Kun toinen maailmansota päättyi (Euroopassa) Saksan tappioon, liittoutuneet pidättivät Streicherin. Hän joutui syytetyksi Nürnbergin pääoikeudenkäynnissä korkeimpien natsijohtajien joukossa huolimatta siitä, että oli ollut korkeintaan toisen luokan natsijohtaja.
Streicherin propagandan katsottiin kuitenkin olleen niin vaikuttavaa, että hänet oli syytä tuomita yhtenä pääpiruista.
Julkaisutoiminnan ohella Streicher oli ollut tunnettu puhuja. Hän oli tiettävästi myös ensimmäinen, joka julkisesti esitti juutalaisten massamurhaamista.
Streicherin älykkyysosamäärä mitattiin Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana samalla tavalla kuin muidenkin natsijohtajien. Hän sai huonoimman luvun, 102, joka kuitenkin on normaalia keskitasoa. Oli kuitenkin selvää, että hän oli henkisesti sairas ja viha-aatteensa sokaisema.
Vaikka Streicherilla ei ollut ollut roolia sodassa, hänen katsottiin syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan siinä määrin, että hän sai kuolemantuomion.
Der Stürmerin julkaisija Julius Streicher hirtettiin Spandaun vankilassa muiden kuolemaantuomittujen natsijohtajien tavoin 16. lokakuuta 1946.
Siinä missä muut tuomitut marssivat hirttolavalle arvokkaammin, Streicher karjaisi Hitler-tervehdyksen ja huusi viimeisinä sanoinaan, että ”bolsevikit hirttävät vielä teidät kaikki”. Kun hirttoköysi puristi Streicherin kaulaa, hän sai vielä mumistua vaimostaan Adelesta. Hirtto ei sujunut kuten piti, vaan pyövelin piti viimeistellä Streicherin loppu kiskomalla tätä jaloista hirttolavan alla.
Der Stürmerin perintöä vaalitaan yhä uusnatsipiireissä. Kreikkalainen äärinationalismista ja natsimystiikasta ammentava rockyhtye on nimennyt itsensä lehden mukaan.
Lähteitä
Montreal Holocaust Museum (englanniksi)
Global Centre for the Responsibility to Protect (englanniksi)