"Heipä hei Ruotsi, det var skönt" – Finlandia-palkittu Juha Hurme kokosi Niemi-teoksensa vastaiskuksi nationalistiselle pullistelulle
Kirjailija Juha Hurme alkoi saada tarpeekseen Finlandia-palkinnon aiheuttamasta mediapyörityksestä jo ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun oli saanut tiedon.
Kun ei salillekaan kerkeä, manaa Tampereen Pispalassa asuva kirjailija luurin toisessa päässä.
Tiedon palkinnosta Hurme kertoo kuitenkin ottaneensa vastaan stoalaisella tyyneydellä.
– Se ei saa näkyä eikä tuntua missään, joku kunniallisuus pitää ihmisellä olla. Minulla jatkuu elämä ja duunit samalla lailla kuin jos en olisi saanut palkintoa, myös teatteriohjaajana tunnettu kirjailija sanoo.
Hurme kertaa Niemi-teoksessaan maailmankaikkeuden kulttuurihistoriaa alkuräjähdyksestä lähtien.
Pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi jo varhaisessa vaiheessa törröttää Suomen oloinen niemi, johon maailman tuulet ovat aina vaikuttaneet, mutta viiveellä.
Samoista porukoista ja alkuräjähdyksessä syntyneistä atomeista ovat kaikki lähtöisin, kuuluu Hurmeen sanoma, olipa kyseessä sitten ”viime vuonna Suomeen tullut mamu, virsupersu Savon sydämestä, Sevettijärven koltta tai Grankullan ankkalammikon hurri”.
– Se on minulle uskonnottomalle ihmiselle se syy, jonka takia kunnioitan kaikkia muita ihmisiä. Diggaillen myös elukoita ja kasveja.
Hurmeen mukaan nationalistinen pullistelu oli yksi syy, jonka vuoksi hän kirjoitti teoksen.
Vuonna 1809 purkautui Ruotsin ja Niemen 700-vuotinen liitto, ja siihen päättyy tämä rempseä tarina.
– Heipä hei Ruotsi. Det var skönt. Ja kiitos niistä yli tuhannesta lainasanasta, jotka saimme kielemme aivan keskeisille paikoille, kirjoittaa Hurme kirjassa.
Hurme luki lähes 450-sivuista teostaan varten huolella läpi uusimpia tieteellisiä julkaisuja ja kirjoitti ylös aina, kun löysi niistä jotain hauskaa, sykähdyttävää ja itselleen uutta tietoa.
– Sitten panin ne jutut kronologiseen järjestykseen ja kirja oli valmis. Se oli helppoa, poimin vain omenat puusta.
Työhön meni kolme vuotta. Hurme arvelee kirjan iloisen svengin syntyvän siitä, että siihen on haettu tuoreita sisältöjä tutusta kertomuksesta.
Kaikki muu on silkkaa faktaa paitsi se, että Rauman murre olisi syntynyt hansakaudella. Se on Hurmeen hatustaan vetämä vitsi.
Hän sanoo ihailevansa argentiinalaista kirjailijaa Jorge Luis Borgesia, jonka ”mahtavassa tuotannossa yhdistyy vinkeällä tavalla essee ja kaunokirjallinen fiktio toisiinsa”.
Suomalaisista taas Pentti Haanpää on ollut tärkeä tyylin opettaja.
Kolmen vuoden aikana opin ymmärtämään, miten huikea latinki on olemassa suomalaisessa kansanrunoudessa.
Juha Hurme
Kirjailijan yllätti tietokirjoja plaratessa eniten poliittisen historian sekopäisyys.
Vaikkapa Ruotsin kuninkaat. Kustaa Vaasan poikien touhuissa ei ollut järjen häivää.
– Se oli riemastuttavaa ja inhimillistä. En todellakaan odottanut ihan tuollaista sekoilua.
Mullistavin juttu oli kuitenkin se, että Hurme pääsi irti Kalevala-kammostaan.
Hän on syntynyt 1959, ja hänet on omien sanojensa mukaan opetettu vihaamaan kansanrunoutta ja Kalevalaa väärillä pedagogisilla otteilla.
– Kolmen vuoden aikana opin ymmärtämään, miten huikea latinki on olemassa suomalaisessa kansanrunoudessa. Se oli iso riemu, ja siksi se tuodaan kirjassa esille niin vahvoin sanankääntein ja niin monin vastaansanomattomin näyttein.
Parhaillaan Hurme ohjaa Kansallisteatterissa Niemeen pohjautuvaa näytelmää, jonka ensi-ilta on Kalevalan päivänä.
– Siinä ajatus palautuu johonkin, jonka tunnistamme vaikkapa Lemminkäiseksi, mutta tietenkin källitän ja yllätän niin paljon kuin vaan lähtee.