Ex-meppi Samuli Pohjamo näkee maakuntauudistuksen suurena mahdollisuutena

Kaikki perustuu arvoihin ja aatteeseen. Ne ovat mukana, kun päätöksiä tehdään ja tavoitteita asetetaan.

Katse on sitkeästi pidettävä suunnattuna suuriin tavoitteisiin. Pikavoittoihin ei pidä pyrkiä ja lillukanvarsiin ei kannata sotkeutua.

Näillä resepteillä Samuli Pohjamo on pärjännyt politiikassa kuudella vuosikymmenellä ja niiden ansiosta hän voi hyvillä mielin vetäytyä sivummalle nyt, kun 60-luvulta saakka haaveissa ollut maakuntahallinto on toteutumassa.

– Tässä se on. Minun sielunmaisemani.

Pohjamo kääntää kasvonsa kohti navakkaa luoteistuulta ja katselee lähes rannattomana aukeavalle merelle.

”Minä” ja ”minun” eivät usein esiinny hänen puheissaan. Hänen saavutuksistaan kannattaa kysellä muualta. Vielä vähemmän hän puhuu omista tunteistaan. Mutta nyt on selvästi tultu paikalle, jossa sitäkään ei voi kokonaan välttää.

Oulun Martinniemen Laitakarin rannassa Pohjamo viihtyisi vaikka kuinka pitkään. Maisema muuttuu koko ajan.

Perämeren äärellä oppii nöyryyttä ja sitkeyttä. Täällä oppii, että yhdessä ollaan vahvempia. Täällä oppii tunnistamaan meren kauneuden, mutta myös sen karuuden ja ankaruuden.

– Tuntuu, että lapsuudessa melkein joka juhannus joku hukkui. Nuoret ottivat veneitä ja lähtivät lähisaarille viettämään iltaa…

Tarkkaan katsoen horisontissa erottuu majakka. Saaren nimi on Länsiletto ja sinne on matkaa runsaat 12 kilometriä.

Entinen europarlamentaarikko, entinen Liiton ja Suomenmaan päätoimittaja Samuli Pohjamo, 67, luopui juuri Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen puheenjohtajuudesta. Hän ei pyrkinyt enää Oulun kaupunginvaltuustoon eikä asetu ehdolle tulevissa maakuntavaaleissa. Kyse ei ole siitä, että kiinnostus tai voimat olisivat loppuneet, mutta:

– Jos olisi lähtenyt mukaan, niin olisi pitänyt sitoutua saman tien kahteen kauteen. Sen verran se ainakin vaatii, että saadaan maakunnassa asiat rullaamaan. Kyllä se on nyt parempi, että toiset jatkaa.

Ensimmäiset vapaat viikot ovat jo takana. Olo on helpottunut ja tekemistä riittää.

Samulin takia teillä toimittajilla on jäänyt monta mehevää lööppiä saamatta.

Riikka Moilanen

– Melekonen diplomaatti, luonnehtii Riikka Moilanen seuraavana päivänä puhelimessa.

– Samulin takia teillä toimittajilla on jäänyt monta mehevää lööppiä saamatta. Hän onnistui omalla rauhallisella tyylillään ratkaisemaan kiperät tilanteet ennen kuin ongelmat paisuivat ratkaisemattomiksi.

Moilanen aloitti runsaat neljä vuotta sitten viidestä kunnasta muodostetun ”uuden Oulun” kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Pohjamosta tuli kahdeksi vuodeksi kaupunginhallituksen jäsen.

– Sain häneltä henkistä tukea ja huomasin kuinka kokouksissa muutkin hiljenivät kuuntelemaan hänen puheenvuorojaan.

– Ehdottomasti kovan luokan poliitikko, sanoo ystävä ja pitkäaikainen yhteistyökumppani Eero Oinas-Panuma Pudasjärveltä.

– Hän on myös periaatteen ihminen, joka miettii kaikki asiat keskustalaisen aatteen ja vakaumuksen kautta.

– Äärimmäisen luotettava ihminen. Samulille on Luoja antanut kyvyn sopia ja sovitella, etsiä yhteistä hyvää. Ja sitten kun asiat on sovittu, niin niistä pidetään kiinni.

Miesten ensimmäinen suuri yhteinen ponnistus oli vuoden 1987 vaalit. Pohjamo oli keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja ja Oinas-Panuma toiminnanjohtaja.

– Aika nöösipoikia vielä oltiin, mutta kun saatiin juna liikkeelle niin kyllähän se sitten.

Miehet tekivät tiivistä yhteistyötä toistakymmentä vuotta. Matkalle mahtui monenlaisia poliittisia vääntöjä ja vaiheita.

– Kovimpia liikkuja kuitenkin olivat ne Suomenmaan kuviot 1990-luvulla, muistelee Oinas-Panuma.

– Toki muitakin oli mukana, mutta jos ei olisi ollut Samulin kaltaista ihmistä, niin ei se olisi onnistunut. Siinä tarvittiin sovittelua ja yhteistyökykyä. Siinä tarvittiin määrätietoisuutta. Samuli sai ihmiset luottamaan siihen, että suunnitelma onnistuu.

Pieni keskustalainen lehtiyhtiö Liitto ja konkurssin partaalla ollut Suomenmaa yhdistyivät. Siinä vaiheessa hankkeeseen ei uskonut kukaan muu kuin siihen tavalla tai toisella osallistuneet.

Laitakarin rannasta Pohjamon kotiin on matkaa kolmisen kilometriä. Tien varressa kasvaa jo korkeana läpitunkematon vesakko, jonka paikalla aikoinaan komeilivat Martinniemen sahan lautatapulit. Sahasta ei enää ole jäljellä juuri muuta kuin savupiippu.

Pohjamo oli aikoinaan mukana, kun kyläläisten ja työntekijöiden lähetystö kulki Helsingissä vastustamassa sahan lakkauttamista. Aktiivisella toiminnalla saatiinkin toiminnalle lopulta muutama vuosi jatkoaikaa. Parin tuhannen asukkaan kylä ei kuollut.

Nyt Martinniemessä on paljon uusia taloja ja monenlaista yritystoimintaa. Asukkaita on saman verran kuin sahan kukoistaessa, siihen aikaan, kun Samuli Pohjamo, Joni Skiftesvik ja muut Martinniemen pojat pyöräilivät Haukiputaan kirkonkylälle oppikouluun.

Pohjamo ei ikinä pyrkinyt kansanedustajaehdokkaaksi. Hyvistä ehdokkaistahan ei Pohjois-Pohjanmaalla ollut pulaa.

Eurovaalit olivat jo toinen juttu. Mutta ei Pohjamo silloinkaan antanut nimeään käyttöön ensimmäisissä spekulaatioissa.

– Samulihan oli sitten Brysselissä kahteen otteeseen ja aika pitkään. Hänestä tuli Pohjois-Pohjanmaan keskustalaisista kansainvälisin, arvioi Pohjamon avustajana EU-vuosien ajan toiminut Juhani Heikkinen.

Pohjamo ahkeroi meppinä, perehtyi asioihin ja kiersi väsymättä kenttää.

– Hän avasi kotimaakunnan ihmisille ja laajemminkin, mistä on kyse. Kertoi avoimesti ja ymmärrettävästi. Myönsi epäkohdat, mutta muistutti hyvistä yhteisistä tavoitteista. Hän näki EU:n ennen muuta suurena rauhan projektina.

Kotipiha on tällä hetkellä hiljainen. Pohjamo asuu nyt yksin. Hän menetti Salme-vaimonsa vaikean sairauden jälkeen. Ilkka-poika seuraa EU:n ja Suomen maatalouspolitiikkaa Valion edunvalvontajohtajana ja viljelee äitinsä kotitilaa Etelä-Pohjanmaalla. Tyttäret Katri ja Maria asuvat pääkaupunkiseudulla.

Leikkimökki on remontoitu uuden sukupolven käyttöön ja vihreä muovikeinu odottaa pieniä kesälomalaisia. Lapsenlapsia on jo neljä.

Talon takana olevalta laitumelta Samuli Pohjamo taluttaa esittelyyn 8-vuotiaan Puulan Pojan. Naapurin kanssa yhteisomistuksessa oleva ravuri on tuore hankinta.

– Ei tämä meillä ollessa ole ehtinyt juosta vielä yhtään lähtöä.

Ravihevosia – yleensä porukalla omistettuja – Pohjamolla on ollut ”aina”. Silmät loistavat, kun hän kertoo Elitloppetista – ja Pariisin raveista, joissa on käyty hyvällä porukalla jo kymmenen kertaa.

Valokuvaaja kiertelee miestä ja hevosta ja ihastelee taustalla näkyvää voikukkien runsautta. Pohjamoa ne vähän nolottavat:

– Näkee, että ei ole hoidettu…

Kaikkea ei ole ehtinyt. Kunnallisten ja maakunnallisten luottamustoimien ohella aikaa on kulunut myös mielenkiintoiseen yrityshankkeeseen. Pohjamo on yhtenä osakkeenomistajana mukana Biometa Finland Oy:ssä ja toimii nyt sen hallituksen puheenjohtajana.

Yrityksen nettisivujen mukaan sen ”päätuotteita ovat tuotannossa syntyneiden sivuvirtojen käsittelyyn ja hyödyntämiseen liittyvät ohjelmistot, järjestelmät ja laitteistot sekä hajautettuun energiantuotantoon soveltuvat pienbioenergialaitokset”.

– Karjanlannasta energiaa. Kannattavasti, suomentaa ja tiivistää Pohjamo. Siis juuri sitä kiertotaloutta, josta keskustanuoret puhuivat jo 1960-luvulla.

Uutta teknologiaa on kehitetty noin seitsemän vuotta. Nyt bioreaktorin automatisoinnin toimivuutta ja tietokonepohjaista järjestelmänhallintaa testataan todellisessa käyttöympäristössä maatilalla.

Jatkossakin Pohjamo seuraa erityisellä mielenkiinnolla sote- ja maakuntauudistuksen etenemistä.

– Isot uudistukset ovat aina vaikeita, hän muistuttaa.

– Malli, johon on päädytty, on oikeasti aika hyvä. Ongelmat on ratkaistava porukalla ja rakennettava kullekin maakunnalle sopivimmat systeemit. Yhdessä.

Entäpä jos uudistus kaikesta huolimatta vielä kaatuu?

– Mikään, mitä nyt on tehty, ei ole mennyt hukkaan. Maakunta on joka tapauksessa nähtävä kokonaisuutena, suurena mahdollisuutena.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 7.7. Lehden voi tilata täältä.