EU pyrkii parantamaan luonnon monimuotoisuutta lailla, joka on täynnä joustoja – ympäristökomissaari pitää kompromisseja toteutuksen takeena
Euroopan unionin tulevaan luonnon ennallistamislakiin on sisältymässä paljon joustoja, joten toteutuksen tehokkuus jää pitkälti jäsenmaiden käsiin. Ennallistamislailla pyritään ehkäisemään luontokatoa, sillä luonnon monimuotoisuus on heikentynyt hälyttävällä tavalla maailmanlaajuisesti.
Juhannuksen alla EU-komissio esitteli ehdotuksensa sitovaksi tavoitteeksi, jonka mukaan ainakin 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista tulisi olla ennallistamistoimien kohteena vuoteen 2030 mennessä.
Toisena tavoitteena olisi, että ennallistamistoimia laajennettaisiin kaikkiin niitä kaipaaviin alueisiin vuoteen 2050 mennessä.
Mutta tekevätkö jäsenmaille luvatut joustot lopulta tämän tavoitteen saavuttamisesta mahdotonta? Ympäristökomissaari Virginijus Sinkevicius pudistaa päätään: hänen mukaansa ennallistamislaki tulee ”ehdottomasti” olemaan tehokas.
Hän uskoo, että annettu vapaus motivoi kaikkia jäsenmaita täyttämään tavoitteet. Lakiesitykseen sisällytetyille joustoille on perusteensa.
– Loppujen lopuksi tämä on politiikkaa ja kyse on myös kompromissien löytämisestä. Muuten jäsenmaat voisivat estää sen (lainsäädäntöehdotuksen) etenemisen, eikä toteuttamiseen asti päästäisi lainkaan, Sinkevicius sanoo STT:lle videoyhteyden välityksellä tehdyssä haastattelussa.
Hän korostaa, että ennallistamistoimien toteuttamiseksi tarvitaan tukea kansalta ja yhteiskunnalta laajemmin.
– Voimme kirjoittaa vaikka kuinka kaunista ja kunnianhimoista lainsäädäntöä, mutta jos sitä ei viedä käytäntöön kentällä, siinä ei ole mitään järkeä.
Tähän mennessä EU:ssa ei ole ollut laajamittaista, sitovaa lainsäädäntöä luonnon ennallistamisesta. Sen vuoksi komission esitys kaikkia jäsenmaita sitovasta ennallistamislaista on jo itsessään merkittävä.
Sinkevicius painottaa, että luonnon ennallistaminen ei ole sama asia kuin luonnonsuojelu. Alueiden ennallistaminen ei ole niiden rauhoittamista, vaan alueilla voidaan ennallistamisen jälkeen jatkaa esimerkiksi elinkeinotoimintaa.
Jäsenmaille on jätetty ehdotuksessa vapaus päättää itse toimista, joilla ennallistamistavoitteet saavutetaan ja siitä, millä alueilla toimia lopulta tehdään.
Suomessa vaikutukset tulevat näkymään muun muassa turvemailla, sillä yksi tavoitteista on ennallistaa esimerkiksi maatalouskäytössä olevia ojitettuja turvemaita kosteikoiksi.
Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) on kuitenkin ensikommenteissaan ollut varsin tyytyväinen ennallistamislakiin. Kurvisen mukaan monia komission ehdottamia asioita tehdään jo nykyisellään Suomessa.
Ministeri kiitti tiedotteessaan komissiota muun muassa siitä, että turvemaiden toimiin on paljon joustoja.
– On tärkeää, että turvepeltoja koskevat tavoitteet eivät heikennä maaseudun elinkeinojen toimeentulomahdollisuuksia tai ruokaturvaa, Kurvinen sanoi tiedotteessaan kesäkuussa.
Sinkevicius ei täysin allekirjoita ajatusta siitä, että komission kesäkuussa ehdottamat toimet olisivat jo kovin laajalti käytössä.
– Myös Pohjoismaissa on edelleen paljon työtä tehtävänä. Olemme toki iloisia siitä, että jäsenmaat tekevät toimia ja mielestäni parhaimpia kokemuksia tulisi jakaa jäsenmaiden kesken, Sinkevicius sanoo.
Esitelleessään ennallistamislain taustoja kesäkuussa komissio nosti Suomesta hyväksi esimerkiksi Metso-metsiensuojeluohjelman, jonka kautta yksityiset metsänomistajat ovat voineet suojella metsiensä monimuotoisuutta ja valtio on maksanut korvausta ohjelmanmukaisesta suojelusta ja luonnonhoidosta.
Vapaaehtoinen ohjelma yhdistää metsien monimuotoisuuden suojelun sekä talouskäytön.
Sinkevicius arvioi, että ennallistamislaissa on haettu tasapainoa niin, ettei kunnianhimon tasosta ole tingitty liikaa eikä yksikään jäsenmaa joudu kantamaan kohtuuttoman suurta taakkaa. Hän korostaa, että Suomen toiveet on otettu hyvin huomioon valmisteluvaiheessa.
Suomalaisessa keskustelussa turvemaat nousevat usein suureen rooliin, mutta Sinkevicius muistuttaa, että kullakin jäsenmaalla on omat kipukohtansa.
– Ekosysteemit eivät jakaudu tasaisesti jäsenmaiden välillä. Tietyt elinympäristöt esiintyvät enemmän pohjoisessa ja toiset etelässä. Esimerkiksi turvemaita on enemmän pohjoisessa ja rannikkoseutujen kosteikkoja etelässä, Sinkevicius selittää.
Komission esityksessä ennallistamistoimien on arvioitu maksavan miljardeja, mutta toisaalta toimien odotetaan myös tuovan moninkertaisia taloudellisia hyötyjä. Hyötylaskelmia on tosin ehditty kritisoida epäselvyydestä.
Komission mukaan ennallistamiskustannukset olisivat Suomessa 0,9 miljardia euroa vuodessa. Suomen edellä olisivat Ranska 2,1 miljardin euron kustannuksilla ja Espanja 1,5 miljardilla eurolla.
Vastaavasti komissio laskee, että Suomi saisi toisiksi suurimmat hyödyt ennallistamistoimista. Suomen saamat hyödyt olisivat arvoltaan 9,7 miljardia euroa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut laajaa epävarmuutta Euroopan talouteen ja energian hinnat ovat nousseet huomattavasti. Sinkevicius ei kuitenkaan usko, että synkentyvältä vaikuttava taloustilanne kampittaisi ennallistamistoimet.
Sinkevicius huomauttaa, että lakiesityksellä on vielä pitkä matka käytäntöön. Ensin ehdotuksen on kuljettava EU:n lainsäädäntökoneiston läpi, eli jäsenmaat ja EU-parlamentti käsittelevät sen.
Ympäristökomissaari arvioi, että käytännön toteutukseen ennallistamislaissa päästäneen aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.
Hän on luottavainen, että motivaatiota luonnon monimuotoisuuden tukemiseen löytyy, vaikka kriisi koettelee jäsenmaiden ja kansalaisten talouksia.
– Mutta onko se (ennallistaminen) prioriteettilistan kärkisijalla? En tietenkään ole naiivi, enkä luule niin. Toisaalta en näe yhtään syytä, miksi rahoitusta ei olisi tarjolla tähän.