Etlan Kauhanen: Työllisyysasteen parantaminen edellyttää isoja muutoksia palkkaneuvotteluihin, koulutustason nostoa ja tukien ehtojen tiukentamista
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla arvioi, että työllisyysaste voi nousta 72 prosentista 75 prosenttiin jo seuraavalla hallituskaudella. Edellytyksenä on kuitenkin rakenneuudistusten jatkaminen ja kokonaan uusien keinojen löytäminen. Uudesta kikystä ei kannata haaveilla.
– Uudella kikyn tapaisella kustannustason alentamisella tuskin kuitenkaan voidaan lisätä työllisyyttä jatkossa, Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä arvioi Etlan tiedotteessa.
Etlan työmarkkinoihin, osaamiseen ja palkkaeroihin erikoistunut tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen kertoo Suomenmaalle suuntaviivat siitä, mitä seuraavan hallituksen ohjelmasta pitäisi löytyä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Yksityiskohtaisemmat suositukset annetaan tammikuussa.
– Ei ole yhtä tiettyä keinoa, vaan tarvitaan laajasti erilaisia uudistuksia, Kauhanen painottaa.
Isoja kokonaisuuksia, joihin muutosten pitäisi kohdistua, ovat Kauhasen mukaan työn tarjonta, koulutus ja palkanmuodostusmekanismi.
– Palkanmuodostusjärjestelmä on sikäli haastavin, että Suomessa ei ole tahoa, joka voisi päättää siitä yksin. Poliittisen päätöksenteon lisäksi työmarkkinajärjestöillä on perinteisesti paljon valtaa, hyvässä ja pahassa.
Pahasta hyvä esimerkki lienee kuluvan syksyn irtisanomisjupakka työtaisteluineen. Miten pitäisi toimia, että vastaava estettäisiin jatkossa? Kauhasen mielestä kysymys on hyvä ja vaikea.
– Yksi vaihtoehto on se, että eduskunta käyttäisi sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa työmarkkinoita koskevissa asioissa.
Kauhasen mukaan ei kuitenkaan ole realistista odottaa nopeita muutoksia nykyiseen kolmikantaiseen päätöksentekoon.
– Kilpailukyky heikkeni rajusti 2008–2009 kun hyvän talouskasvun aikaan neuvottelut palkankorotukset astuivat voimaan ison pudotuksen aikaan. Maltilliset palkkaratkaisut saatiin aikaan, mutta aivan liian myöhään.
Neuvottelujärjestelmä pitäisi saada joustavammaksi ja ripeämmin reagoivaksi, Kauhanen sanoo ja nostaa onnistuneeksi esimerkiksi kolmikannasta eläkeuudistuksen.
– Siinä valtion puolelta oli selkeät raamit, ja työmarkkinajärjestöt sopivat toteutuksesta.
Yksi vaihtoehto on se, että eduskunta käyttäisi sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa työmarkkinoita koskevissa asioissa
Antti Kauhanen
Ruotsin malli, joka käynnistyi aikoinaan ay-liikkeen aloitteesta, olisi Kauhasen mielestä hyvä ja tavoiteltava toimintatapa Suomessakin. Ruotsissa vientialat toimivat veturina ja muut seuraavat perässä.
– Olennaista on, että Ruotsissa järjestelmä on ennakoitavissa ja yleisesti hyväksytty, ja siksi yksittäisiin asioihin kohdistuvasta kritiikistä huolimatta varsin vakaa.
Suomen palkanmuodostusjärjestelmää leimaa sen sijaan epävarmuus.
– Tarvitaan koordinaatiota, mutta se ei tarkoita keskittämistä. Neuvottelut voivat olla paikallisia, mutta koordinaation pitäisi tapahtua yli alojen.
Toinen muutosta vaativa työllisyyskokonaisuus ovat järjestelmät, jotka tukevat työikäisten poissaoloa työstä ja heikentävät työn tarjontaa.
– Kaikki nämä pitäisi ottaa tarkasteluun. Esimerkiksi perhevapaat ja vuorotteluvapaa, jonka ehtoja pitäisi tiukentaa.
Myös paljon parjattua työttömien aktivointia pitäisi Kauhasen mielestä jatkaa ja kehittää.
28 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista ei ollut suorittanut perusasteen jälkeistä tutkintoa vuoden 2017 lopussa
Tilastokeskus
Koulutuspolitiikan keskeinen ongelma on se, että 15 prosenttia ikäluokasta jää yhä peruskoulun varaan.
– Parhaan työiän eli 25 – 64 vuotiaiden työllisyysaste on 62 prosenttia niillä, joiden koulutus jää peruskouluun. Jo toisen asteen suorittaneilla se on 78 prosenttia, ja korkea-asteen osalta vielä parempi.
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2017 lopussa peräti 28 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista ei ollut suorittanut perusasteen jälkeistä tutkintoa.
– Olennaista on, että ryhmän koko pitää saada pienemään.