Eroavat parit kiistelevät koirista yhä useammin ja jopa käräjillä asti – "Paperit kuntoon, kun vielä rakastetaan ja hymyillään"

Asiantuntijat muistuttavat, että aivan kuten lastenkin kohdalla, eron jälkeisissä ratkaisuissa on huomioitava koiran etu eikä omaa kiukkua
Lemmikit

Jos meitä on kaksi ja koiria yksi, montako koiraa kummallakin on? Pariskunnan tapauksessa molemmilla on usein yksi kokonainen koira yhteisenä, mutta erotessa tilanne saattaa mutkistua  –  ja yhä useammin mutkistuukin.

–  Lemmikkiriidat ovat lisääntyneet ja tulevat lisääntymään, se on ilmiselvää. Koirien asema on vuosien saatossa muuttunut, ja kun koira ei enää asu ulkona vaan sisällä, lemmikki todella on perheenjäsenen asemassa ja siihen suhtaudutaan suurella tunteella, sanoo kuluttajaoikeuden asiantuntija ja kouluttaja Tuula Sario STT:lle.

Lisäksi koiria otetaan jatkuvasti enemmän: erityisesti pandemian myötä kysyntä on ollut jyrkässä kasvussa.

Suurista tunteista huolimatta lain näkökulmasta koira jaetaan yhtenä tavarana lusikoiden, patojen ja kattiloiden joukossa, sillä juridisesti koira on erotilanteessa irtain esine.

–  Omistusoikeuden ratkaisee se, kuka on ostanut ja maksanut koiran ja kenen nimi on kauppakirjassa. Se ei välttämättä ole se, joka koiran kanssa on enemmän ollut.

Kiista lemmikistä käy joskus niin kovaksi, että ratkaisua haetaan käräjäoikeudesta. Sario tietää tapauksen, jossa entinen pari on vienyt taistelunsa gerbiilin omistajuudesta tuomarin päätettäväksi.

Jotta tarpeettomalta kiistelyltä vältyttäisiin, Sario neuvoo sopimaan asioista hyvissä ajoin, mielellään jo eläintä hankittaessa.

–  Laitetaan paperit kuntoon, kun vielä rakastetaan ja hymyillään. Avioehto, testamentti ja edunvalvonta-asiakirjatkin tehdään siinä vaiheessa, kun polla pelaa.

Koira voi esimerkiksi selkeästi olla vain toisen nimissä, tai sitten jo etukäteen käydään läpi hoidon ja kustannusten jakamisen vaihtoehdot mahdollisen eron varalta. Sario pitää luontevana esimerkiksi sitä, että jos toinen harrastaa koiran kanssa, koira jää ainakin pääasiallisesti harrastajan hoteisiin. Näin sen elämä jatkuu mahdollisimman samankaltaisena eron jälkeenkin.

Jos riitaa tulee ja turvaudutaan viranomaisiin, Sarion mukaan vahvimmilla on se, joka voi osoittaa huolehtineensa eläimestä pääasiallisesti ja esimerkiksi maksaneensa lemmikkiin liittyviä kuluja.

–  Sitä enemmän sotkua tulee, mitä monimutkaisemmin asia on järjestetty. Yksi maksaa, toisen nimi on kauppakirjassa, yksi harrastaa, toinen maksaa kulut… Silloin on aika epätoivoinen tilanne.

Sekä Sario että eläinten käyttäytymistieteen dosentti, tutkija Katriina Tiira painottavat, että kiistelyn keskellä on muistettava koiran etu. Sario sanoo uskovansa, että jos ihmiset hankkivat koiran yhdessä, eläimen hyvinvointi on molemmille tärkeä asia.

–  Ongelma on se, että tunteet käyvät niin kuumana, että järkiperäisiä ratkaisuja ja koiran etua ei osata ajatella. Oma kaipuu voi sokaista fiksunkin ajatuksen, Sario kuvailee.

Tiira huomauttaa, että jos koira selvästi kaipaa arjessaan toista ihmistä enemmän kuin toista, koiran jakaminen tasan on hölmö ajatus. Samalla kuitenkin sosiaalisen ja reippaan koiran tapauksessa yhteisomistajuus voi olla koiralle iloinenkin asia, kun kahden kodin välillä vaihtelu tuo elämään virikkeitä.

Lemmikin seura voi myös olla hyvä asia erityisesti, jos eron jälkeen yksinäisyys vaivaa.

–  Aika monet masennukset on voitettu ja erotilanteet selvitty kävelemällä koiran kanssa ulkona. Jos koira sopeutuu eikä stressaa, se voi olla isokin apu ja emotionaalinen tuki.