Sitran muistio paljastaa, mitä päätöksenteon kulisseissa koronavuonna tapahtui: Kiurun pitkät puheenvuorot turhauttivat, Henriksson vastusti eniten Uudenmaan sulkua

Osa yllättyi, kun presidentti Niinistö totesi tp-utvassa 13. maaliskuuta Suomen olevan poikkeusoloissa.
Koronakriisi

Koronapandemian alkuvaihetta leimasi improvisointi, epäluottamusta oli moneen suuntaan ja hallituksen neuvottelut venyivät ministeri Krista Kiurun (sd.) pitkien puheenvuorojen takia, selviää Sitran tuoreesta muistiosta.

Muistion mukaan päättäjien reagointikykyä, lainvalmistelun laatua ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä tulisi parantaa vastaamaan tulevien kriisien haasteisiin.

Muistion mukaan suomalainen päätöksenteko- ja hallintojärjestelmä on toiminut koronakriisissä kuitenkin melko hyvin.

Muistion on tehnyt kokenut journalisti ja tietokirjailija Matti Mörttinen.

Hän on haastatellut muistiota varten noin 50 keskeistä vaikuttajaa ja selvittänyt, miten globaalin pandemian etenemiseen reagoitiin eri päätöksentekoelimissä ja miten eri toimijoiden välinen yhteistyö sujui.

Muistion mukaan pandemian alkuvaiheessa improvisoitiin, vaikka erilaisia varautumissuunnitelmia oli. Haastateltavat kuvasivat tilanteita kärjekkäimmillään ilmaisuilla ”ei ollut mitään specsejä” tai ”jouduimme säveltämään sitä teosta koko ajan” ja ”olimme täysin tuntemattomalla pelikentällä”.

Raportin mukaan vielä helmikuun lopussa pääministeri Sanna Marinin (sd.) reaktio valmiuslain soveltamisella oli jyrkkä ja torjuva.

Pääministerin suhtautuminen tilanteeseen muuttui ratkaisevasti myöhään illalla 11. maaliskuuta, kun hän sai puhelun perhe- ja peruspalveluministeri Kiurulta, jonka aiempi vähättelevä asenne oli kääntynyt täyteen ”kriisimoodiin”.

Kiuru oli ollut sosiaali- ja terveysministeriön keskeisten virkahenkilöiden kanssa selvittämässä toimenpiteitä epidemian hillitsemiseksi ja tullut siihen tulokseen, että normaalitoimet eivät riitä, vaan tarvitaan valmiuslakia.

–  Pääministeri oli arviosta yllättynyt, muttei vastustanut enää ajatusta, muistiossa sanotaan.

Perjantaina 13. maaliskuuta tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (tp-utva) kokouksessa poikkeusolojen vallitseminen Suomessa todettiin.

Kokouksen asialistalla ei ollut koronatilanne eikä valmiuslaki. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) oli valmistautunut siitä huolimatta niiden nousemiseen esiin. Paikalle tuli siksi myös valmiuslain hyvin tunteva oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Kokouksessa presidentti Niinistö ilmoitti melko lyhyesti ja mutkattomasti katsovansa poikkeusolojen vallitsevan maassa.

–  Puheenvuoro yllätti monet paikalla olleet, muttei kaikkia, muistiossa sanotaan.

Asiasta ei vielä tuolloin kerrottu julkisuuteen.

Poikkeusolojen julistamisen myötä myös Uusimaa voitiin keväällä sulkea. Muistion mukaan sulku taittoi epidemian kiihtymisen oikeaan aikaan.

Eniten sulkua vastusti oikeusministeri Henriksson, jolle puuttuminen liikkumisvapauden perusoikeuteen oli lähes ylitsepääsemätön ehdotus.

Muistioon haastateltujen mukaan päätöksentekoon muotoutui uusi keskeinen tekijä: hallituksen neuvottelu. Mielipiteet siitä, miten toimiva menetelmä hallituksen neuvottelu oli, vaihtelevat jyrkästi. Toiset arvostivat sen kollektiivisuutta ja sitouttavaa luonnetta, kun taas toiset pitivät sitä tuskastuttavan aikaa vievänä ja tehottomana prosessina.

–  Jälkimmäiset kiinnittivät huomiota eritoten perhe- ja peruspalveluministerin käyttämiin pitkiin puheenvuoroihin sekä siihen, että pääministeri salli kokousten venymisen kyseisten puheenvuorojen takia, muistiossa sanotaan.