Ei kannata, ei arvosteta – MTK:n puheenjohtaja joutui toteamaan kentällä, että vasta sota tai nälänhätä palauttaa maatalouden kunnian

Juha Marttila vaatii maatalouden kustannusten nousun viemistä kaupan hintoihin
Henkilö

– Milloin tämä maailman meno muuttuu niin, että ruokaa aletaan taas arvostaa?

– Sota tai nälänhätä tämän muuttaa.

Näin MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on joutunut vastaamaan ehkä satoja kertoja, kun maataloustuottajat ovat purkaneet tuskaansa alansa heikosta arvostuksesta. 

– Kun uusia tarpeita on tullut, liittyen vaikkapa kännykän räpläykseen tai nouseviin asumiskustannuksiin tai mihin vain, niin ruoan hinta on ollut se, joka on joustanut alaspäin koko ajan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ehkä herättänyt ymmärtämään ruokaturvan merkityksen, niin brutaalia kuin se onkin, Marttila pohtii.

Maatalous elää poikkeuksellisen kannattavuuskriisin keskellä. Kannattavuudesta huolehtiminen on osa huoltovarmuutta, Marttila muistuttaa. 

– Hitaasti ovat asiat edenneet. En tiedä, kumpi on suurempi syyllinen, elintarviketeollisuus vai kauppa.

– Krooninen kestämättömän heikon kannattavuuden tilanne on muuttunut akuutiksi talouskriisiksi. Syksystä saakka tilanne on ollut päällä, ja kustannuskriisi tulee kestämään pitkään.

Ennen Venäjän hyökkäystä oli odotuksia, että kesä korjaa ja tilanne normalisoituu syksyllä, MTK-pomo kertoo. 

Aiemmat odotukset selittävät sitä, miksi markkinoilla on tapahtunut kovin vähän. 

– Suomihan oli erikoinen saareke Euroopassa. Kun maatalouden kustannukset nousivat, tämä meni muualla aika hyvin läpi ketjussa niin, että ruoan hinta nousi, Marttila sanoo. 

– Vasta nyt on alkanut tapahtua. Ei ole poppakonsteja, maatalouden myyntihintojen pitää nousta, ja rahahan tulee ketjun alkupäästä eli kuluttajalta. Eli ruoan pitää maksaa enemmän.

Kuluttaja ei ehkä iloitse nousevasta ruoan hinnasta, mutta vaihtoehto on karumpi. 

– Tähän on ehkä nyt havahduttukin, että jos kustannusnousua ei saa vietyä kuluttajahintoihin, niin hukkahan tässä perii. Kotimainen ruoantuotanto on uhattuna, kyllä kauppakin on sen nyt viimeistään huomannut, Marttila arvioi. 

– Kauppa ei tietenkään ole hyväntekijä, siltä pitää vaatia enemmän.

Valtio ei pysty panostamaan loputtomiin. Kaupan on siksi kannettava vastuunsa maatalouden kannattavuudesta, Juha Marttila toteaa. (Kuva: Jari Laukkanen)

Marttila on toiminut Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 2009. Hän on suomalaisen maa- ja metsätalouden edunvalvonnan kasvot paitsi Suomessa myös maailmalla. 

Kauden aikana Brysselin päässä on pitänyt kulkea yhä enemmän erityisesti metsäasioiden takia. EU-vaikuttaminen ja toiminta sidosryhmien kanssa on muuttunut juuri metsäpuolella rajusti. 

Vielä Marinin hallituksen loppuajalle EU:sta on tulossa Marttilan mukaan suorastaan vaarallisia hankkeita suomalaisen metsäpolitiikan näkökulmasta. 

– Todennäköisesti juhannuksen alla saadaan esitys ennallistamislaista. Odotusarvo on, että tulee aika rajuja esityksiä komission puolelta.

Metsäpolitiikka on EU:ssa MTK:n puheenjohtajan mukaan hyvin lokeroitunutta, kun eri sektorit laskevat metsät kukin omiin tavoitteisiinsa, vaikkapa ilmasto-, ympäristö- ja vesisektoreilla kaikilla erikseen. 

– Liian usein EU:ssa lähdetään myös siitä, että on jokin eurooppalainen metsä, että sama lippalakki laitetaan joka päähän sopivaksi kaavamaisesti. Mutta eihän tällaista ole. Suomen metsät, Baijerin kuusikot, eroosiosta kärsivä Välimeren alue, kaikki ovat niin erilaisia.

EU pyrkii nyt sanelemaan metsänhoidon yksityiskohtia, toisin kuin aiemmin. 

– Tämä on tapahtunut kestävän rahoituksen taksonomian kautta. Näitä yrityksiä tulee vielä muutamia hallituskauden aikana, mutta linjan ja nollatoleranssin tulee pitää. EU voi asettaa tavoitteita, mutta miten ne toteutetaan, se on pidettävä meidän omissa käsissämme. Hoidamme kyllä leiviskämme, mutta meidän pitää päästä itse suunnittelemaan, miten, Marttila linjaa.

Marttilan viikot kuluvat Helsingissä ja viikonloput kotitilan töissä Simossa. 700 kilometrin matkaa ei päivittäin taitettaisikaan. Melko usein työ vie myös Brysselin pöytiin. (Kuva: Jari Laukkanen)

Maatalouden kannattavuuskriisi voi tulla todeksi vielä rajummin vuonna 2023.

– Vuoden 2022 tuotantopanoksista kuten lannoitteista suuri osa on ostettu jo viime syksynä, ja vaikka hinnat olivat jo silloin nousseet, eivät ne olleet tähtitieteellisiä kuten nyt. Jos tilanne vielä pahenee, ja lannoitteiden, rehujen, polttoaineen ja esimerkiksi teräksen korkea hintataso säilyy tai nousee, niin kuka pystyy ostamaan panoksia kesälle 2023?

– Nyt on syytä hyvissä ajoin varmistaa, että selvitään vuodesta 2023. Tietynlaisia kulmakiviä, joihin liittyy odotuksia, on muun muassa huoltovarmuusselonteko, joka hallituksen on tarkoitus antaa loppukesästä tai alkusyksystä, Marttila kertoo. 

Siinä olisi hänen mielestään hyvä paikka katsoa, millaisen riskin toimimaton ruokamarkkina aiheuttaa huoltovarmuudelle. 

Nopeitakin ratkaisuja Marttilan takataskussa on, mutta poppakonsteja tai taikaiskuja eivät ole nekään. Vaikuttavia ne kuitenkin olisivat. 

– Erittäin hyvin osuisi vaikeuksissa olevaan kohderyhmään, jos maa- ja metsätalouden talousrakennuksien kiinteistövero poistettaisiin. Se osuu investoineisiin tiloihin, jotka eivät ole saaneet vielä poistoja tehtyä verotuksessa.

– Tätä pidettäisiin myös erittäin oikeudenmukaisena. Toisin kuin taajamissa, niiden ulkopuolella pääosin toimiva maatalous ei saa kiinteistöverostaan vastinetta, kuten tienpitoa ja viemäröintiä, jota kunta on saattanut tarjota taajamien teollisuudelle.

Kehysriihestä tullut tukipaketti on Marttilan mielestä totta kai tervetullut, mutta ratkaistavat ongelmat ovat eritoten rakenteissa ja markkinoilla. 

– Pitää ymmärtää, ettei valtiollakaan ole kaikessa puristuksessa työkaluja rahan loihtimiseen.

– Energiaveron palautusten korotus on hyvä, nopea toimenpide, ja kiinteistöverossakin on saatu prosessi liikkeelle. Parasta nyt on kuitenkin antaa markkinoiden toimia lähiviikot ja sitä kautta lähikuukaudet. Siinäkin edetään.

Lainsäädäntötasolla katse on elintarvikemarkkinalaissa ja kilpailulainsäädännössä. Kilpailulakien muuttaminen vain on hallitusohjelmatason kysymys, joten sen kanssa pitää odottaa vuosi. 

Poliitikoiltakin on totta kai saatava lisähuomiota. Marttila kiittää kansanedustaja Esko Kivirannan (kesk.) joulukuista ehdotusta parlamentaarisesta maatalouskomiteasta. 

– Toivon että uusi ministeri Antti Kurvinen (kesk.) ottaisi tämän hoitaakseen. Tiedän, että oppositiokin on erittäin valmis mukaan tähän yhteistyöhön.

Tutkimusten mukaan suomalaisen ruoan arvostus on korkealla tänä päivänä.

Marttila on taustaltaan tutkija. Hän on tutkinut juuri ruokamarkkinoita, ja tohtoriksi hän väitteli aiheenaan keskittyneen teollisuuden ja kaupan vaikutukset ruokamarkkinoihin ja hyvinvointiin. 

EU-jäsenyyden myötä muuttui paitsi maatilojen, myös kaupan ja teollisuuden tilanne, hän kertoo. 

– Elintarviketeollisuus oli ennen EU-jäsenyyttä keskittynyttä, kauppa ei niinkään. Se oli teollisuuden vahvaa aikaa. Sen jälkeen teollisuuden neuvotteluvoima on tullut rajusti alaspäin kaupan suhteen. Kaupalla on vaihtoehto tuoda ulkomailta, teollisuus käyttää kotimaista tarjontaa. Se antaa valtavan neuvotteluvoiman kaupalle.

Maatiloilla taas näkymät olivat vakaita ennen unionia, mutta kasvun mahdollisuutta ei juuri ollut. Nyt tämäkin on paljolti toisin päin, Marttila kertoo. 

Strateginen suuri tavoite MTK:lla on, että kuluttajat saataisiin vaatimaan kotimaista. Se vahvistaisi myös teollisuuden neuvotteluvoimaa, ja kauppa tietäisi, että jos se ei tarjoa kotimaista, kuluttajat valitsevat kilpailijan. 

– Tutkimusten mukaan suomalaisen ruoan arvostus on korkealla tänä päivänä. Tämä kriisi mittaa sen, kantaako kuluttajien uskollisuus siihen, että pitäisi maksaa enemmän.

Nyt hyvissä ajoin pitäisi varmistaa, että tuottajat selviävät myös vuodesta 2023, MTK:n puheenjohtaja korostaa. (Kuva: Jari Laukkanen)

Edunvalvontajohtajan on toki itsekin oltava tuottaja. Marttilan oma tila löytyy Simosta. Viikot kuluvat Helsingissä ja välillä Brysselissä, viikonloput ja loma-ajat maatilan töissä. Maitotila vaihtoi emolehmätilaksi vuoden 2019 vaihteessa. 

– Stressaavampaa olisi, jos tila olisi Helsingistä 100 eikä 700 kilometrin päässä. Sitten pitäisi sahata sitä väliä päivittäin, nyt tällaisesta ei kannata edes haaveilla.

Helsingissä ollessaan Marttila keskittyy täysillä MTK:n töihin. Hän kertoo tulevansa toimeen vähällä unella, ja päivät venyvät joskus jopa 18 tuntiin. 

– Kai sitä jonkinlainen työnarkomaani pitää olla, hän naurahtaa. 

Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä toukokuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeron voit ostaa täältä.

Kommentit (1)

  • Lukija24

    Sota tai jokin muu tuotantoa estävä tekijä luo markkinoille tilanteen jossa pula elintarvikkeista nostaa hinnat ylös yli normaalin inflaation.
    Nyt taas on pitkään ollut tilanne jossa globaaleilla markkinoilla on ylituotantoa jolloin hinnat laskevat alas.
    Elintarvikkeissa hintajoustot ylös ja alas ovat voimakkaita koska ylituotantoa ei voi varastoida määräänsä pitempään eikä alituotantoa voi hetkessä täyttää koska kyse on biologisesta prosessista.
    1. Kaupan hintojen nostaminen ei takaa sitä että elintarviketeollisuus lopettaa raaka-aineen tuonnin ulkomailta..
    2.Hinnan nostaminen ei auta edelleenkään niitä jotka eivät löydä sadolleen ostajaa. Sama ilmiö kuin Ay- liikkeen onnistuessa nostamaan palkkoja niin se ei auta työtöntä jonka työpanosta Ay-liike ei ole onnistunut myymään kyseisellä neuvottelemallaan hintaratkaisulla..

    3. Kuluttajahintojen nostaminen tuo lisää kauppaketjuja Suomeen ja oletettavasti myös ulkomaista tuotantoa joka edelleen syö suomalaisen tuotannon osuutta markkinoilla ja väistämättä kilpailu kuluttajista kiihtyy ja hinnat laskevat lopulta jopa nykyistä alemmas.

    4. Se minkä sota tekee eli pysäyttää globaalin elintarvikekaupan ja palauttaa jokaisen maan omavaraisuuspyrkimyksen pitäisi olla poliittisten kansainvälisten neuvottelujen lähtökohta.
    Vain niin toimien voidaan välttää miljoonien nälkäkuolemat kun maat velvoitetaan huolehtimaan omavaraisuudesta peruselintarvikkeiden kohdalla ja heille annetaan oikeus sisämarkkinoihin siltä osin.

    5.Globaali elintarvikehuolto on juuri nyt kriisissä koska sota Ukrainassa estää Afrikan ruokkimisen. Tähän tilanteeseen on tultu koska Afrikkaan on dumpattu ylijäämäviljaa ja tuhottu sen mahdollisuuksia selvitä siinä kilpailussa. Sama on tehty myös Suomelle jolloin tehoviljely Suomessa on käynyt kannattamattomaksi. Kylmät lyhyet yleensä märät kesät Suomessa tai pitkä kuuma ja kuiva kesä Afrikassa ovat molemmat häviäjiä globaalissa viljan tehotuotannossa.
    Molemmat kykenisivät kuitenkin omavaraisuuteen ellei niiden viljelijöiden taloutta tuhottaisi globaalilla hintatasolla.

    6.Erityisesti minua häiritsee se että tätä globaalia vapaakaupan juurisyytä ei nähdä tai ainakaan tunnusteta ruoan hintakeskustelussa vaan populistisesti syytetään kauppaa joka on luonnollisessa keskinäisessä kilpailuasemassa. Sinisilmäisyys vapaakaupan riskeistä elintarvikkeiden kohdalla tulee inhimillisesti aiheuttamaan ihmiskunnan suurimman nälänhädän ja nälkäkuolemat ja niihin liittyvät sodat ja muut levottomuudet.
    Ne voitaisiin estää jos YK ja WTO pääsisivät kansainväliseen sopimukseen siitä että valtioilla on oikeus ja velvollisuus säilyttää omavaraisuus vähintään 90% tasolla peruselintarvikkeissa.
    Matti Toivola Sievi

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen