Eero Huovinen kehottaa iloitsemaan hyvästä
Emerituspiispa Eero Huovinen on perinteitä rakastava mies. Kun hän virkavuosinaan piti jouluaaton hartauden Helsingin tuomiokirkossa, hän mietti puheen vuosittain uusiksi mutta virret olivat aina samat ja tutut. Täysi salillinen kirkkokansaa veisasi innolla.
– Se oli vuoden paras päivä, yksi suurimmista joululahjoista mitä olen saanut, hän muistelee.
Joulun sanomaankaan ei ole lisäämistä.
– Kristuksen syntymässä Jumala samastui meihin, asettui meidän asemaamme. Jumala tulee jouluna niin lähelle, että ei juuri lähemmäksi pääse, Huovinen muotoilee.
– Ortodokseilla on sanonta ihmisiärakastava Jumala, kielellisesti vähän outo mutta sisällöllisesti osuva, hän jatkaa.
Ihan ensimmäiset kristityt eivät viettäneet joulua, vaan keskittyivät enemmän Jeesuksen ylösnousemukseen. Suunnilleen kaksi-kolmesataaluvulla roomalaisten sydäntalven Saturnalia-juhla omittiin Jeesuksen syntymäjuhlaksi.
– Meillä on ainakin 1 700 vuotta ollut Kristuksen syntymäjuhla, eikä sitä noin vain pois pyyhitä, Huovinen toteaa.
Jouluun kuuluvat toivo, usko, rakkaus. Ja muutakin merkityksellistä.
– Mielelläni puhun suomalaisen hyvinvointivaltion puolesta. Enkä halua vähätellä sitä, että monen osa on kohtuuton taloudellisten tai terveydellisten vaikeuksien vuoksi, Huovinen pohjustaa.
Mutta.
– Me Suomessa emme oikein muista sitä, että maailmanlaajuisesti kuulumme kaikkein hyvinvoivimpien kansojen joukkoon. Meiltä puuttuu yksi – tai olemme vaarassa unohtaa yhden inhimillisen piirteen, ja se on kiitollisuus.
– Pitäisi suunnata katsetta enemmän siihen hyvään mitä meillä on, eikä siihen mitä puuttuu. Ihminen ajattelee mielellään, että se mitä minulla on, on minun oikeuteni. Silloin kiitollisuus unohtuu, Huovinen pohtii.
Vanha Luther-tutkija muistuttaa Isä meidän -rukouksen selityksestä katekismuksessa: kun rukouksessa pyydetään jokapäiväistä leipää, siihen sisältyvät ruoka ja juotava, vaatteet ja kengät, perhe, ystävät ja naapurit – kaikki mikä maallisessa elämässä on tarpeen.
– Siitä mitä on saanut on syytä olla iloinen. Terveys, kaunis luonto, ystävät ja kaikki muu hyvä ei ole itsestäänselvää.
– Taitaa joskus olla niin, että ihminen kestää huonommin hyviä aikoja kuin vaikeita aikoja. Olen vähän huolissani siitä, että viime vuosina eripura on ottanut vallan Suomessa. Vaikeina aikoina olemme yleensä osanneet puhaltaa yhteen hiileen, mutta mihin se taito nyt on kadonnut?
– Luther sanoi osuvasti, että maailman yleisin epäjumala on raha. Kauppiaat ovat välttämättömiä, mutta rahasta ei saa tulla elämän päämäärä.
Eero Huovisen joulunvietto toteutuu tutulla tavalla: joulukirkko, haudoilla käynti ja lyhyet rukoukset haudoilla, jouluateria ja perinteiset jouluruuat. Lipeäkalaa lukuun ottamatta.
Ennen jouluateriaa kotona luetaan jouluevankeliumi Luukkaan evankeliumista. Huovisen perheessä sen on usein lukenut nuorin lukutaitoinen, nykyisin joku lapsenlapsista.
– Sehän on lukemaan oppineelle lapselle suuri tehtävä.
Jouluaaton hartaudessa Eero Huovinen istuu tuomiokirkon penkissä, kuten hän teki jo ennen piispaksi tulemistaankin.
– Nyt saan olla vastaanottavalla puolella.