Asiantuntijalta synkkä arvio Ukrainasta: "Tappio realistinen mahdollisuus"
Tilanne Ukrainan rintamalinjoilla on kriittinen, arvioi STT:lle tiistaina Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.
Ukrainan sodan rintamilta on viime päivinä kantautunut huolestuttavia tietoja. Maan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi maanantaina, että Ukrainan joukkojen tilanne on erittäin vaikea eturintaman useissa osissa.
Zelenskyin mukaan Ukrainan asevoimiin vaikuttaa länsimaiden sotilasavun hidastelu.
Käihkön mukaan Ukrainan tilanne ei ole ollut näin vaikea sitten kesän 2022 jälkeen. Hänen mukaansa Ukrainan tappio alueluovutuksineen on nyt realistinen mahdollisuus.
– Tämän tulisi olla kaikkien keskusteluiden lähtökohta tällä hetkellä. Samalla kuitenkin tuntuu, että tällainen kiireellisyyden tunne, joka vallitsi aseavun suhteen vielä helmikuussa 2022, on hävinnyt.
Käihkön mukaan nyt tulisi puhua siitä, pystyykö Ukraina pitämään nykyiset rintamalinjat, jos materiaalitilanne ei parane.
– Tässä tilanteessa ei ole mitään syytä puhua Ukrainan voitosta vaan siitä, pystyykö Ukraina pitämään nykyiset rintamalinjat. Ja vastaus on, että ei pysty. Edellyttäen, että Venäjä jatkaa hyökkäystä tällä tavalla kuin nyt.
Aseiden osalta kriittisin pula Ukrainassa on tällä hetkellä tykistön ampumatarvikkeista sekä ilmatorjuntaohjuksista, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori Juha Kukkola.
Erityisesti tykistön tilanne on Kukkolan mukaan vaikea.
– Jos tykistötarviketta ei ole, hyökkäysten torjunta muuttuu vaikeammaksi ja Venäjä kykenee liikuttelemaan joukkojaan paljon helpommin.
Viime syksystä alkaen rintamatilanne on Kukkolan mukaan kehittynyt Ukrainassa Venäjälle otollisempaan suuntaan.
– Tilanne on Ukrainan näkökulmasta vaikea. He kykenevät kyllä puolustustaisteluun, mutta joutuvat ostamaan aikaa ja pikkuhiljaa luopumaan asemista.
Merkittäviin läpimurtoihin Venäjäkään ei ole kuitenkaan aikoihin pystynyt. Tämän vuoden puolella taistelut ovat Kukkolan mukaan keskittyneet 3–4 kohtaan rintamalla. Niistä eniten uutisissa on ollut Avdijivkan kaupunki, josta Ukraina joutui äskettäin vetäytymään miehistö- ja ampumatarvikepulan takia.
Euroopassa on nostettu myös esille huoli, että Venäjä hyökkäisi seuraavaksi Nato-maan kimppuun.
– Se on johtanut oman kansallisen puolustuskyvyn kasvattamiseen. Ja se onkin tärkeää pitkällä aikavälillä. Mutta lyhyellä aikavälillä se voi sotia Ukrainan tukemista vastaan, koska emme välttämättä ole halukkaita luovuttamaan materiaalia omilta puolustusvoimiltamme, Käihkö sanoo.
Kukkolan arvion mukaan Venäjä on myös voinut jossain määrin onnistua pelottelussaan siitä, että sota voisi laajeta, jos Ukrainan auttaminen menisi Venäjän mielestä liian pitkälle.
Käihköstä lännessä kannattaisi pohtia, mikä on pitkäaikainen strategia ja tavoite Ukrainan tukemisessa.
– Yleinen ongelma on, ettei tiedetä, mikä se päämäärä on. Onko tavoite, että Ukrainaa tuetaan niin, että se pysyy taistelussa mukana. Vai se, että Ukraina pystyy voittamaan sodan. Ja miltä se voitto näyttäisi, Käihkö sanoo.
Hän sanoo, että koska länsi on lähtenyt Ukrainaa tukemaan, on sillä vastuu sodan lopputuloksesta.
– Ja joka tapauksessa se sodan lopputulos tulee vaikuttamaan meihin. Ja ei tietysti vähiten Suomeen, joka on Venäjän rajanaapuri.