Analyysi: UKK:n erokirjeen salat aukesivat

Vanhan kirjoituskoneen lyöntivirheen arvoitus 35 vuoden takaa selvisi, kun Yle näytti dokumentin presidentti Urho Kekkosen viimeisistä vaiheista.

Kansliapäällikkö Juhan Perttunen kertoi ohjelmassa, kuinka hän haki presidentin allekirjoituksen erokirjeeseen. Kirjeessä on kuuluisa puutteellinen päiväys ”26. lokauuta 1981”.

Erokirje päätti Kekkosen neljännesvuosisadan kestäneen presidenttikauden.

Seurasin politiikkaa tuolloin Uutiskeskuksen toimittajana. Mauno Koiviston (sd.) hallitus taisteli syyskuun alussa uudesta budjetista henkitoreissaan. Keskustajohtaja Paavo Väyrynen oli pannut kovan kovaa vastaan. Hallituksen kaatuminen ei ollut kaukana. Mukana taisi olla ripaus presidenttipeliäkin.

Sitten jysähti pommi, joka lamautti pelimiehet: vilustunut presidentti jää lääkärintodistusten nojalla kuukaudeksi sairauslomalle.

Pääministeri Koivisto siirtyi hoitamaan presidentin tehtäviä ja pääministerin sijainen Eino Uusitalo (kesk.) ryhtyi vetämään hallitusta.

Presidentin sairauslomaa jatkettiin lokakuun alkupuolella. Poliittisissa piireissä oli viimeistään tuolloin selvää, että edessä on yhden valtakauden päättyminen. Epävarmuus oli siitä, miten toimitaan.

Valtio-oppineet katsoivat, että selvintä olisi, jos presidentti itse pyytää eroa ja saatteeksi liitetään lääkärien todistukset. Lääkärien mukaan presidentti kärsi verenkiertohäiriöistä.

Hallitus ja presidentin lähipiiri sopivat 26. lokakuuta 1981, että hallitus voisi iltapäivän istunnossaan todeta presidentin eron, jos erokirje olisi saapunut.

Asialle Tamminiemeen pantiin kansliapäällikkö Perttunen ja presidentin poika Matti Kekkonen. Tehtävä oli selkeä: erokirjeeseen tuli saada presidentin allekirjoitus.

On helppo ymmärtää, että kaksikko oli monella tavalla hankalassa tilanteessa, henkisestikin kovan paikan edessä. Matti Kekkonen ilmoitti Tamminiemessä, että hän ei tule isänsä eteen. Homma jäi Perttuselle.

Kansliapäällikkö esitteli erokirjeen, mutta presidentti ei ollutkaan suopea. Kukaan ei tiedä, mitä presidentti tarkkaan ottaen ajatteli. Allekirjoituksen sijasta hän kirjoitti paperiin: Suomen herrat… .Loppuosa oli pelkkää viivaa, josta ei saanut selvää.

Se yritys jäi siihen. Perttunen kertoo tuhonneensa paperin.

Kansliapäällikkö ei jättänyt yritystä tähän. Hän tiesi, että hallitus odottaa. Pulmana oli kuitenkin se, että Tamminiemessä ei näkynyt kirjoituskonetta, ei pahemmin paperiakaan. Kekkonen oli tottunut kirjoittamaan käsin tai sanelemaan tekstit. Ne kirjoitettiin puhtaaksi Presidentin linnassa.

Jostakin yläkerran nurkasta kansliapäällikkö löysi lopulta pienen kirjoituskoneen. Kirjoitti uuden erokirjeen ja siinä hässäkässä päiväsi sen kuuluisaan muotoon ”26. lokauuta 1981”. Huomaamatta yhden kirjaimen puuttumista hän palasi vanhan presidentin luo.

Isänmaan edulla ja presidentin omalla edulla perustellen kansliapäällikkö asetti erokirjeen presidentin eteen.

Allekirjoitukseksi tuli sitten selvästi Urho ja vähän taivasta kohti nouseva Kekkonen. Henkilääkäri Erkki Kivalo on myöhemmin todennut, että Kekkonen tiesi, mitä teki.

Perttunen toimitti kirjeen hallitukselle, joka Uusitalon johdolla totesi presidentin eron. Huikea poliittinen ura oli saanut päätöksensä.

Presidenttinä vuonna 1956 aloittanut Urho Kekkonen kuoli elokuun 31. päivänä 1986. Hänet haudattiin Hietaniemeen Helsinkiin.