Analyysi: Presidentti Niinistö on kiertänyt ahkerasti Itämerta – mutta onko muu maailma jäänyt liian vähälle huomiolle?

Presidentti Martti Ahtisaari muistetaan maailmanmatkaajana ja rauhantekijänä. Presidentti Tarja Halosen kaudella painottuivat YK, ihmisoikeudet ja globaalit kysymykset.

Presidentti Sauli Niinistön kalenteri on täyttynyt muusta. Merkintöjä on kertynyt varsinkin Venäjästä, Itämeren turvallisuudesta ja suhteista Yhdysvaltoihin. Se on luonnollista, sillä turvallisuuspolitiikan tuulet muuttuivat hyytäviksi Venäjän miehitettyä Krimin talvella 2014.

Suomi joutui EU:n pakoterintamaan, eikä Venäjä-vastatoimien nieleminen ollut aivan helppoa. Niinistö teki kuitenkin heti selväksi aikovansa pitää yhteyttä Venäjän johtajaan Vladimir Putiniin.

Näin on myös tapahtunut ja Niinistö on hoitanut tärkeintä tonttiaan, Venäjä-suhteita, hyvin. Vaikka Suomen ja Venäjän poliittinen ja taloudellinen kanssakäyminen ei ole ollut viime vuosina normaalia, huipputasolla yhteys on toiminut pätkimättä.

Itämeren militarisoitumista Niinistö ei ole pystynyt estämään, vaikka onkin pyrkinyt sitä hillitsemään – muun muassa aloitteellaan sotilaskoneiden pimeänä lentelyn lopettamiseksi.

Hieman näpertelyksikin moitittu aloite oli tyypillinen Niinistölle, joka johtaa mieluummin esimerkein ja pragmaattisin käytännön ratkaisuin kuin idealismin lavealla pensselillä maalaillen.

Aktiivinen sotilaallisen avun ja yhteistyön harjoittelu on toisaalta herättänyt kysymyksiä siitä, onko turvallisuuspolitiikka päässyt luisumaan liikaa puolustusministeriön ja sotilaiden käsiin. Ainakin tiedonkulussa presidentin ja muiden valtioelinten välillä on ollut toivomisen varaa.

Kuluvana vuonna Niinistö ei ole tehnyt ulkomaille yhtään virallista valtiovierailua.

Keskittymisellä Itämeren ympäristöön on myös kääntöpuolensa. Muu maailma on jäänyt presidentiltä vähemmälle huomiolle.

Viime vuosien turvallisuuspoliittista turbulenssia vasten Niinistöä ei ehkä voi syyttää väärästä priorisoinnista. Muun muassa keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen (kesk.) on kuitenkin kiinnittänyt huomiota Afrikan ongelmien sivuuttamiseen.

Afrikan väestön ennustetaan yli tuplaantuvan noin 2,5 miljardiin jo vuosisadan puoleenväliin mennessä, millä voi olla järisyttäviä seurauksia Euroopalle. Niinistöltä ei Afrikan asioille ole juuri huomiota herunut.

Kautensa aikana Niinistö on matkustanut koko mantereelle vain kerran, joulukuussa 2013 Etelä-Afrikkaan presidentti Nelson Mandelan muistotilaisuuteen.

Ylipäätään Niinistö on ollut edeltäjiinsä verrattuna laiska – tai nuuka – matkustelija. Kun Halonen teki ensimmäisellä presidenttikaudellaan yli 140 erilaista vierailua ulkomaille, Niinistön matkat jäävät alle sataan.

Kuluvana vuonna Niinistö ei ole tehnyt ulkomaille yhtään virallista valtiovierailua, muita matkoja kyllä.

Varsinkin presidentti Donald Trumpin kutsu Valkoiseen taloon oli iso yllätys ja onnistuminen. Trumpin löysät puheet Hornet-hävittäjäkaupoista jäivät kuitenkin jälkikäteen oiottaviksi.

Myös ilmastopolitiikasta puhuminen Yhdysvaltojen presidentin kanssa oli vaikeaa ja jäi arktisten alueiden nokilaskeumiin.

Joka tapauksessa Niinistö on täyttänyt presidentin mitat ja saanut vahvan kansan luottamuksen. Sen turvin presidentti on ottanut ehkä isomman roolin kuin perustuslain henki oikein enää edellyttäisi.

Niinistö on puhunut turhia surkeilematta talouspolitiikkaa ja korostanut presidentin ulkopoliittista johtajuutta. Tällainen hivutus on Niinistölle sallittu, vaikka hänen edeltäjänsä Halonen olisi moisesta luultavasti haukuttu.

Entiseen puolueeseensa kokoomukseen Niinistö on ottanut etäisyyttä muun muassa tölvimällä entisiä pääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia. Kummisedän roolista Stubbin syrjäyttämisessäkin on huhuttu.

Kansansuosiotaan Niinistö on vaalinut muun muassa alentamalla palkkiotaan ja nostamalla esiin mielestään kunnostautuneita kansalaisia. Kertaalleen hän on soittanut jopa radion Luontoiltaan.

Ulosanniltaan Niinistö on toisinaan kryptinen, kuin 2010-luvun porvarillinen painos presidentti Mauno Koivistosta.

Aina ei ole helppoa tulkita, mitä presidentti tokaisuillaan oikein mahtoi tarkoittaa. Suosiota persoonallinen tyyli ja fundeeraus tietenkin vain kasvattaa.