Analyysi: Joko viides yritys toden sanoo?
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) viime keväästä asti ponnekkaasti ajama yhteiskuntasopimus voi sittenkin syntyä. Optimistisimpien arvioiden mukaan nimet sopimukseen piirretään jo tällä viikolla.
Neljällä edellisellä yrityskerralla tunnelmat ovat vaihdelleet niin tiuhaan positiivisista negatiivisiin, ettei sopimuksen syntymistä voi pitää vieläkään kirkossa kuulutettuna. Työmarkkinaneuvotteluissa kaikki on mahdollista.
Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) myönsi viime viikolla, ettei ratkaisu olisi mikään rakkauskihlaus, vaan järkiliitto.
Yhteiskuntasopimuksen tavoitteena on alentaa yksikkötyökustannuksia viidellä prosenttiyksiköllä. Sen pitäisi lisätä yritysten kilpailukykyä, vientimahdollisuuksia ja tuoda uusia työpaikkoja.
Nyt jo näyttää, että tuskin viiteen prosenttiin päästään, mutta neuvottelujen vaikeusasteen vuoksi hallitukselle voisi riittää hieman vähempikin. Jokainen saavutettu prosenttiyksikkö vähentää leikkaustarvetta muualta.
Positiivista odotusta lisäsi hallituksen päätös jättää paikallinen sopiminen työehdoilla määriteltäväksi yhteiskuntasopimusneuvottelujen yhteyteen. Päätös oli pettymys työnantajien EK:lle ja Suomen Yrittäjille. Ne olisivat halunneet hallituksen runnovan paikallisen sopimuksen lakiteitse.
Päätös herätti paheksuvia ääniä myös kokoomuksessa. Kansanedustaja Elina Lepomäen avustaja Mikko Laakso totesi, että terroristit voittivat jälleen.
Työnantajille ja kokoomukselle paikallisesta sopimisesta näyttää tulleen ideologinen ristiretki, jonka avulla pyrittiin murentamaan ammattiyhdistysliikkeelle pyhää yleissitovuutta ja valtaa. Laakson purkaus kuvastaa suuren tavoitteen murentumista.
Hallituksen ratkaisu oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, koska muuten yhteiskuntasopimus olisi jouduttu hautaamaan lopullisesti. SAK olisi tuskin jatkanut neuvotteluja omien liittojensa painostuksen vuoksi.
Akavalle ja STTK:lle lakitie ei olisi ollut yhtä suuri arvovaltakysymys. Hallitus pitää kuitenkin kiinni siitä, että paikallisessa sopimuksessa järjestäytymättömät työantajat laitetaan samalle viivalle järjestäytyneiden kanssa. Kaikkien työnantajien pitää voida sopia paikallisesti työajoista, palkoista, palkanlisistä ja muista korvauksista. Työntekijäjärjestöt pitävät kiinni siitä, että valtakunnallisia työehtosopimuksia ei voi polkea kuin poikkeustapauksissa.
Hallitus edellyttää kriisilauseketta, joka antaa yrityksille mahdollisuuden heikentää työehtoja taloudellisissa vaikeuksissa. Henkilöstön edustusta yritysten hallinnossa ja tiedonsaantia pitää parantaa.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluja edisti myös hallituksen päätös siirtää kilpailukykypakettinsa eli niin sanottujen pakkolakien antamista eduskunnalle.
Yhteiskuntasopimuksen syntyminen rauhoittaisi työmarkkinoita ja koko poliittista ilmapiiriä. Se irrottaisi oppositiolta syömähampaan, jonka avulla varsinkin sosiaalidemokraatit on syksystä lähtien kasvattanut kannatustaan.
Keskusjärjestöjen sopimuksen jälkeen liitot aloittaisivat neuvottelut sovittujen asioiden siirtämisestä työehtosopimuksiinsa. Yhteiskuntasopimuksen kattavuus on selvillä vasta toukokuun lopussa.
Liittojen neuvotteluissa on monia mutkia edessä. Hallitus saisi vain hetken hengähdystauon keskusjärjestöjen neuvottelutuloksesta.