Analyysi: Hallituksella piinaviikot – kilpailukykysopimuksen syntyminen on "fifty-sixty"
Hallitus joutuu jännittämään vielä ainakin pari viikkoa kilpailukykysopimuksen toteutumista.
Työnantaja- ja työntekijäliittojen oli määrä soveltaa keskusjärjestöjen helmikuun lopussa sopimat asiat työehtosopimuksiinsa toukokuun loppuun mennessä, mutta silloin kattavuutta tuskin vielä pystytään arvioimaan.
Yksittäisiä neuvottelutuloksia jo tippunut ja tällä viikolla niitä tulee lisää. Osa tarvitsee kuitenkin jatkoajan.
Ensimmäisenä maaliin pääsi SAK-lainen Teollisuusalojen ammattiliitto Team 12 000 öljy-, muovi- ja kemianteollisuuden työntekijän sopimuksella.
Perinteinen sopimuskierroksen avaaja Metalliliitto näyttää nyt jurnuttavan takarivissä.
Puheenjohtaja Riku Aalto totesi sunnuntaina liittokokouksessa varautuvansa siihen vaihtoehtoon, ettei sopimus toteudu ja neuvottelut käydään vasta syksyllä.
Hallitukselle tällaiset puheet ovat myrkkyä, sillä se on satsannut koko vuoden sisäisen devalvaation toteuttamiseen. Jos sopimus jää torsoksi, yksi hallituksen kivijaloista talouden kääntämiseksi kaatuu.
Työmarkkinat ajautuisivat epävarmuuden tilaan ja mahdolliset työtaistelut tukahduttaisivat orastavan talouskasvun. Uusien työpaikkojen syntyminen jäisi haaveeksi.
Jos tahtoa olisi ollut yhtälö olisi voitu ratkaista muutamassa tunnissa.
Kilpailukykysopimuksen siirtäminen käytäntöön on ollut kivikkoista. Ulkopuolelle jäi heti alkutaipaleella neljä liittoa.
Työnantajaliittojen kiire neuvottelujen alussa oli etanan luokkaa. Työntekijäpuolella ihmeteltiin nihkeyttä, koska sopimus tuo yrityksille runsaasti etuja.
Sopimus lisää 24 tuntia vuosittaista työaikaa. Kolmen työpäivän mittaisesta lisäyksestä onkin sitten riittänyt parranpärinää. Työnantajat halusivat, että lisäys toteutetaan kokonaisina työpäivinä. Työntekijät olisivat mieluummin lisänneet muutamia minuutteja päivittäiseen työaikaan eli käytännössä vesittäneet lisäyksen.
Jos tahtoa olisi ollut yhtälö olisi voitu ratkaista muutamassa tunnissa. Nyt siihen on käytetty kuukausia.
Valmiiksi neuvotelluissa sopimuksissa työajan lisäys on otettu Pekkas-päivistä tai siirretty sovittavaksi yrityksiin.
Toinen kiistakysymys on niin sanottu kriisilauseke. Lauseke antaa työnantajille mahdollisuuden poiketa työehtosopimuksia, jos yrityksen talous ei kestä sopimuksen mukaisten palkkojen ja etuuksien maksamista. Töitäkin voitaisiin tehdä enemmän silloin, kun niitä on.
Kuulostaa ihan järkevältä, mutta nykyisessä epäluottamuksen ilmapiirissä työntekijät epäilevät työnantajien vetävän heitä nenästä. Sen vuoksi kirjausta on sorvattu samoin kuin se tunnettu sarvipää luki Raamattua.
Tuleeko kilpailukykysopimuksesta riittävän kattava? Neljä liittoa on joka tapauksessa ulkopuolella. Merkittävin niistä on auto- ja kuljetusalan AKT, jonka poisjäänti uhkaa myös Metsäteollisuuden osallistumista.
Kysymysmerkki on myös palvelualojen Pam. Se saatiin mukaan uusintaäänestyksellä, mutta jarrutus jäi päälle. Pam on kiristänyt hallitusta lupaamaan veronkevennykset ennen kuin liitto voi lopullisesti hyväksyä kilpailukykysopimuksen.
Paras arvaus sopimuksen syntymisestä lienee Matti Nykäsen toteamus: fifty-sixty (60–50).
