Ammattikoulut pelkäävät säästöjä – "Koulutus karkaa, tarjonta kaventuu"

Maanantaina puolen päivän aikaan kymmenten ammattioppilaitosten opiskelijat ja henkilökunnat eri puolilla Suomea ilmaisivat mieltään ammattikoulutukseen kohdistuvia säästöjä vastaan.

– Suurin säästöistä johtuva vahinko ovat ihmiset, jotka jäävät etäisyyksien kasvaessa kouluttautumatta ja tipahtavat työelämän ulkopuolelle. Se on kallein hinta, mikä tästä saadaan maksaa, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n toimitusjohtaja Petri Lempinen toteaa.

Näin uhkaa Lempisen mukaan käydä, koska oppilaitokset joutuvat leikkausten vuoksi pistämään lapun luukulle tai yhdistymään toisten oppilaitosten kanssa.

– Koulutus karkaa monin paikoin yhä kauemmas ja myös tarjonta kaventuu. Harvinaisempaa osaamista tarjoavat linjat loppuvat, Lempinen uskoo.

Hän korostaa, että ammatin osaaminen on muutakin kuin teknisten työsuoritusten hallitsemista.

Siihen liittyy paljon yhteistyöhön ja työn organisointiin liittyviä kysymyksiä.

– Päättäjät usein vetoavat siihen, että sorvaamaan opitaan sorvin ääressä. Se pitää paikkansa, mutta sorvarin pitää nykyään ymmärtää koko se osaamisen ketju, johon hänen työnsä liittyy.

Meneillään on ammattikoulutuksen iso reformi, johon liittyen nykyisiä lakeja uudistetaan ja ne yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi.

Samalla muun muassa tutkintorakenne ja koulutuksen toteuttamismuodot uudistuvat.
Uudistukset tulevat voimaan vuoden 2018 alusta.

Lempisen mielestä reformin ja säästöjen järjestys on väärä.

– Toiminnan muuttaminen ja sopeuttaminen on haasteellista, kun ensin lähtevät rahat. Olemme esittäneet hallitukselle, että valtaosa leikkauksista kohdistuisi vasta uuden lainsäädännön voimassaoloaikaan.
 
Sivistysvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Marisanna Jarva (kesk.) sanoo myös toivoneensa, että leikkaukset ja reformi olisi voitu toteuttaa yhtä aikaa.

– Järjestys menee nyt opetusministeripuolueen tahdon mukaisesti. Sinänsä ei ole huono asia, että hallintoa keskitetään, hän toteaa.

Jarva ymmärtää leikkauksiin kohdistuvan kritiikin, mutta muistuttaa, että nykyinen oppositio yritti viime kaudella tehdä vielä suurempia leikkauksia ja siirtää päätösvallan oppilaitosten jatkosta ministerille.

– Nyt säästöjen toteuttaminen on alueiden omissa käsissä.

Kansanedustaja korostaa ammattikoulutuksen tarvitsevan uudistumista.

Oppilaitosmuotoinen opiskelu pitää hänen mukaansa saada lähemmäksi työpaikalla oppimista, sillä työelämä kaipaa käytännön elämässä kannuksensa hankkineita ammattilaisia.

– Euroopassa näin on ollut jo pitkään. Uskon, että sillä olisi merkitystä myös Suomen karsean nuorisotyöttömyyden vähentämiseen.

Säästöjäkin syntyy, kun opiskelijat ovat vähemmän koulussa ja oppivat enemmän työpaikoilla.

– Päätavoite on, että nuorista saadaan hyviä osaajia ja heille löytyy työnantajia. Koulutus sinänsä ei ole itsetarkoitus.

Kaavaillussa koulutussopimuksessa työpaikoilla oppiminen ei perustuisi työsuhteeseen vaan se olisi koulutussuhde.

– Se on avain, joka Suomessa lisäisi työpaikoilla oppimista. Työnantajalle on aika kova vaatimus maksaa palkkaa siitä, että joku harjoittelee hänen yrityksessään. Ei yritystoiminta voi perustua hyväntekeväisyyteen, Jarva toteaa.

Hänen mukaansa tällä hetkellä lähes kaikki ammattikoulutukset ovat keskittyneet oppilaitoksiin, jotka puolestaan keskittyvät koko ajan enemmän isoille paikkakunnille.

– Koulutussopimus luo opiskelijoille mahdollisuuksia jalkautua pienemmillekin paikkakunnille. Tätä kautta voitaisiin saada myös jatkajia niihin kymmeniintuhansiin yrityksiin, joita uhkaavat loppua nykyisten yrittäjien eläköiytessä, Jarva uskoo.

Hän tyrmää erikseen väitteen siitä, että koulutusleikkaukset ovat pääsyy oppilaitosten keskittymiseen.

– Se prosessi on alkanut jo aikaa sitten. Jos oppilaat eivät halua hakeutua tiettyihin kouluihin, ne loppuvat. Opintojen jatkuvasti kasvava keskeyttämisprosentti kertoo siitä, ettei opiskelua koeta mielekkääksi. Se on huolestuttavaa ja siksikin muutos on tarpeen.