Ääriliikehdintä koskettaa myös Suomea – tutkija: "Tietyt piirit pyörittävät vastaavia viholliskuvia ja salaliittoteorioita"
Väistyvän presidentin Donald Trumpin kannattajat valtasivat Yhdysvaltojen kongressin viime viikolla Washingtonissa. Kongressiedustajat, senaattorit ja varapresidentti joutuivat pakenemaan henkensä edestä, kun väkivaltainen joukko uhkasi lynkata heidät.
Yhdysvaltojen tapahtumien jälkeen on kysytty, voisiko vastaavaa tapahtua Suomessa.
– Tietyt piirit pyörittävät Suomessakin vastaavia viholliskuvia ja salaliittoteorioita kuin yhdysvaltalainen vaihtoehto-oikeisto, joten kyllä meiltä löytyy ihan samoja ideologisia tekijöitä, vastaa terrorismin ja poliittisen väkivallan tutkimuksen dosentti Teemu Tammikko.
Hänen mukaansa poliittisen väkivallan taustalla on yleensä kolme tekijää: väkivaltaan yllyttävä ideologia, valmiudet käyttää väkivaltaa ja vertaistuki.
Tammikko huomauttaa, että Suomesta puuttuu ylimmältä valtiojohdolta tuleva yllytys, mikä pitää poliittisen väkivallan kasvualustan paljon kapeampana kuin Yhdysvalloissa.
– Myös vertaistuki on heikompaa. Väkivalta hyväksytään vain hyvin pienissä piireissä, eikä sellaisia mielenosoituksia ole helppo saada kasaan, joissa ihmismassat voivat kokea vastaavia voimaantumisen tunteita kuin kongressin valtauksen yhteydessä.
Tammikon mukaan myös valmiudet fyysiseen väkivaltaan ovat erilaiset Suomessa.
– Ampuma-aseita liikkuu huomattavasti vähemmän ja kynnys niitten käyttöön on korkealla. Tyypillisin poliittinen väkivallanteko Suomessa on pahoinpitely.
Ampuma-aseita liikkuu huomattavasti vähemmän ja kynnys niitten käyttöön on korkealla.
Poliitikkoihin kohdistuva väkivalta on ollut Suomessa erittäin harvinaista. Viime vuosina on ollut muutamia yksittäisiä tapauksia, kuten yritys hyökätä ulkoministeri Timo Soinin (sin.) kimppuun vuonna 2019.
Tiistaina Iltalehti uutisoi, että entiseen pääministeriin, kansanedustaja Juha Sipilään (kesk.) oli käyty käsiksi eduskunnan edustalla viime viikolla. Asiasta on tehty rikosilmoitus. Sipilä kertoi MTV Uutisille, että hänen kimppuunsa käytiin nyrkein.
Huomattavasti vakavampi väkivallanteko tapahtui viime vuoden heinäkuussa, kun perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikkö Pekka Kataja joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi kotonaan Jämsänkoskella. Poliisi on vanginnut kaksi henkilöä epäiltyinä Katajan murhan yrityksestä.
Vaikka väkivallanteot ovat Suomessa harvinaisia, poliitikot saavat paljon vihaista ja uhkaavaa palautetta. Heistä myös rakennellaan viholliskuvia sosiaalisessa mediassa.
– Tällainen voi rohkaista joitain aktivisteja toteuttamaan väkivaltaisia tekoja, Tammikko sanoo.
Poliitikkoihin kohdistetaan myös paljon niin sanottua sosiaalista väkivaltaa, eli kohteen tahallista vahingoittamista esimerkiksi valheiden, uhkailun tai mustamaalaamisen avulla.
– Noin puolet kansanedustajista on raportoinut tällaista häirintää, kuntapoliitikoista kolmannes. 75 prosenttia siitä on peräisin muukalaisvastaisilta ja konservatiivisilta toimijoilta. Osin heidän toimintansa kohdistuu myös oikeistoon, eli aina kohde ei ole vastakkainen poliittinen leiri, Tammikko sanoo.
Muu kuin poliitikkoihin kohdistuva ekstremistinen väkivalta on tutkijan mukaan yleisempää, mutta niin ikään vähäistä.
– Selvä piikki teoissa nähtiin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikoihin, jolloin ilmapiiri kiristyi ja oli monenlaista, pääosin muukalaisvastaista ääritoimintaa. Se näkyi muun muassa iskuina vastaanottokeskuksiin ja viharikosten määrän merkittävänä kasvuna.
Sittemmin tilanne on Tammikon mukaan rauhoittunut.
Laskutavasta riippuen äärioikeiston harjoittama väkivalta on yhtä yleistä tai yleisempää kuin äärivasemmiston.
– Fyysinen väkivalta on voimakkuudeltaan saman tasoista ja ilmenee nyrkein tehtävinä pahoinpitelyinä yleensä mielenosoitusten yhteydessä, Tammikko sanoo.
Hänen mukaansa äärioikeistoon maailmankatsomuksellisesti kuuluvat vastaavat merkittävästä määrästä rasistisia viharikoksia.
– Jos se luokitellaan poliittiseksi väkivallaksi, on äärioikeistolainen väkivaltatekojen määrä huomattavasti äärivasemmistoa yleisempää. Äärivasemmiston väkivalta kohdistuu yleensä vain äärioikeistolaisiin aktivisteihin. Tekoja on korkeintaan kymmenkunta vuosittain.
Sisäministeriö julkaisi viime vuoden huhtikuussa väkivaltaisen ääriliikehdinnän tilannekatsauksen, jonka mukaan suurin vakavan väkivallan, kuten joukkosurman, uhka liittyy yksittäisiin radikalisoituneisiin.
Toisaalta radikalisoituneet toimivat harvoin aivan yksin, sillä he ovat yleensä osa tiettyä sosiaalista ympäristöä internetissä.
Merkittävimmät väkivaltaisen radikalisoitumisen uhat liittyvät terrorismiin ja äärioikeistoon. Keskeinen ero äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä on jälkimmäisen järjestäytyneisyys.
Merkittävintä järjestäytynyttä äärioikeistoa ovat Suomessa edustaneet Soldiers of Odin ja lakkautetuksi määrätty Pohjoismainen Vastarintaliike.
Sisäministeriön mukaan väkivaltainen äärioikeisto muodostaa Suomessa arjen turvallisuuden kannalta suurimman uhan.
Raportissa tarkasteltu äärioikeisto on luonteeltaan ulkoparlamentaarinen eli sillä ei ole selvää yhteyttä poliittiseen päätöksentekoon, vaan se pyrkii edistämään tavoitteitaan suoran toiminnan kautta.
Äärioikeiston toteuttama väkivalta on usein spontaania katuväkivaltaa, joka kohdistuu vihollisiksi koettuihin henkilöihin. Uhrit voivat valikoitua sattumanvaraisesti.
Sen sijaan äärivasemmiston radikaaliliikehdinnän todetaan olleen Suomessa vähäistä viime vuosien aikana. Äärivasemmistolla tarkoitetaan raportissa erityisesti anarkismia ja antifasismia.
Anarkistien ja antifasistien toteuttamat väkivallan teot tapahtuvat pääsääntöisesti äärioikeistoa vastustavien mielenosoitusten yhteydessä.
Populistisen retoriikan ja vihapuheen tutkija Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta katsoo, että äärioikeiston väkivalta on kansainvälinen ilmiö.
– Internet toimii kaikukoppana äärinationalistisille mielipiteille. Internetissä myös houkutellaan kannattajia. Ihmisten yllyttäminen kaduille on internetin aikakaudella entistä helpompaa, hän sanoo.
– Lisäksi väkivaltaiset järjestöt, kuten Pohjoismainen Vastarintaliike, ovat osa kansainvälistä liikehdintää. Mallia otetaan muiden maiden äärioikeistolaisten järjestöjen toiminnasta.
Saresma painottaa, että sanoista on yllättävän lyhyt matka tekoihin.
– Kun tarpeeksi toistetaan aggressiivista sanomaa, kynnys väkivaltaisiin tekoihin madaltuu.
Tammikon mukaan omassa luokassaan on jihadismi, joka yllyttää tappamaan ihmisiä.
– Jihadististakin liikehdintää Suomessa on, ja verkostot ulottuvat kansainvälisiin terroristijärjestöihin asti.
Ihmisten yllyttäminen kaduille on internetin aikakaudella entistä helpompaa.
Kesäkuussa 2017 Suojelupoliisi nosti terrorismin uhka-arvion neliportaisen asteikon tasolle kaksi eli ”kohonnut”. Suojelupoliisin mukaan Suomessa on merkittävää terrorismin tukitoimintaa ja tunnistettuja henkilöitä sekä ryhmiä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku.
Korkeimman terrori-iskun uhan muodostavat yksittäiset toimijat ideologiaan katsomatta.
Saman vuoden elokuussa Turussa toteutettiin veitsi-isku, joka oli Suomen ensimmäinen jihadistinen terroriteko.
Väkivaltaisen radikalisoitumisen taustasyitä tutkittaessa on tuotu esille, että ulkopuolisuuden tunne on yksi väkivaltaiselle radikalisoitumiselle altistava tekijä. Sisäministeriöllä onkin voimassa ennaltaehkäisevä toimenpideohjelma, jonka kohteena on kaikki väkivaltainen radikalisoituminen.
Ennaltaehkäisevässä työssä hyödynnetään turvallisuusviranomaisten käytössä olevia keinoja. Niitä ovat näkyvä poliisitoiminta, tiedonhankinta ja mahdollinen esitutkinta.
Käytössä on myös pehmeitä keinoja, jotka tarjoavat ihmisille vaikuttamiskanavia ja vahvistavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta, osallisuutta yhteiskuntaan ja elämäntilanteen hallintaa.
Osa jutusta on julkaistu alun perin Suomenmaan kuukausilehdessä lokakuussa 2020. Lehden voit tilata täältä.