80 vuotta sitten: Liittoutuneiden ja Japanin joukot taistelivat Tyynenmeren saarista raivokkaasti
Japanin hyökkäyksen Pearl Harborin tukikohtaan joulukuussa 1941 tietävät kaikki historiansa lukeneet, mutta toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolustus Tyynellämerellä perustui paljon vähemmän tunnettuun ja pienempään lentotukikohtaan. Se sijaitsi Guadalcanalin saarella.
Guadalcanalin taistelu, jonka koodinimi oli operaatio Vartiotorni, oli merkittävä toisen maailmansodan taistelu Tyynen valtameren alueella.
Kyseessä oli 7. elokuuta 1942 alkanut ja 9. helmikuuta 1943 asti kestänyt operaatio, joka oli liittoutuneiden joukkojen ensimmäinen suurhyökkäys akselivaltojen puolella olleen Japanin keisarikuntaa vastaan.
Pearl Harborin tuhoamisen jälkeen voitonvarmat japanilaiset pyyhkäisivät muun muassa Hongkongin, Singaporen ja Filippiinien yli, mikä tarkoitti kärsimystä japanilaisten ”alempiarvoisina” pitämille miehitettyjen alueiden asukkaille.
Myös liittoutuneet alkoivat huolestua tilanteesta. Käänne tapahtui Midwayn taistelussa, jossa liittoutuneet muun muassa upottivat neljä japanilaista lentoalusta. Hyökkäysmoodiin alettiin siirtyä kesällä 1942.
Liittoutuneiden joukot, joista suurin osa oli amerikkalaisia (11 000 merijalkaväen sotilasta), nousivat 80 vuotta sitten maihin Salomonsaarten eteläosassa sijaitseville Guadalcanalin, Tulagin ja Floridan saarille. Tarkoitus oli estää japanilaisia uhkaamasta Yhdysvaltojen, Australian ja Uuden-Seelannin välisiä logistiikka- ja viestintäreittejä.
Elokuussa 1942 japanilaisilla oli noin Guadalcanalilla 2 800 henkilöä, joista valtaosa eli noin 2 200 korealaisia pakkotyöläisiä ja japanilaisia rakennusalan ammattilaisia.
Liittoutuneiden joukot löivät ylivoimaisesti alakynnessä olevat japanilaiset, jotka olivat miehittäneet saaria toukokuusta 1942 lähtien. Guadalcanalilla olijat joutuivat paniikkiin sotalaivojen tykkitulessa ja ilmapommituksissa ja vetäytyivät lentokentältä hyläten varusteet, varastot ja ajoneuvot.
Siksi amerikkalaisille saattoi tulla yllätyksenä, kuinka raivokkaasti Japanin joukot yrittäisivät kerta toisensa jälkeen saada asemiaan takaisin. Useissa aikalaisten sotahistoriakuvauksissa ja myöhemmissä fiktioissa on kerrottu, kuinka saarista taisteltiin ja Japanin joukot hyökkäsivät useita kertoja niille yön pimeydessä.
Konekiväärien papatus ja tykistön kranaattien jytinä olivat jatkuvaa. Aseiden melskeeseen sekoittui ihmisten huutoa: amerikkalaiset vaativat kiivaasti lisää ammuksia, ja japanilaiset karjuivat banzai-taisteluhuutoaan.
Harjanne oli jo japanilaisten ruumiiden peittämä, mutta heitä kiipesi rinnettä pitkin yhä lisää. Luotisateen kaataessa suuren osan muut jatkoivat silmäänsä räpäyttämättä.
Merijalkaväen sotilaat alkoivat menettää hermonsa ja kyseenalaistaa tilanteen mielekkyyttä, mutta johto pakotti heidät takaisin asemiin. Japanilaiset kaatuivat usein viimeiseen mieheen.
Tilanteen taustalla oli paitsi sotastrateginen, osin myös USA:n armeijan sisäinen kamppailu. Yhdysvallat kannatti Britannian ehdotusta asettaa Natsi-Saksan kukistaminen ja Euroopan vapauttaminen etusijalle ennen tilintekoa Japanin kanssa.
Näin ollen Tyynenmeren sotatoimien oli kilpailtava Euroopan vastaavien kanssa sotilaista ja resursseista koko ajan. USA:n laivaston ylin komentaja, amiraali Ernest King kaipasi toimintaa ja ilmoitti presidentti Franklin D. Rooseveltille, että laivasto ja merijalkaväki toteuttaisivat Tyynenmeren saarioperaation yksin.
Kenraalien kartalla Guadalcanal ja muut saaret olivat vain pieni piste, mutta yhdysvaltalaiset kävivät siellä kuusi kuukautta veristä taistelua japanilaisia vastaan maalla, merellä ja ilmassa.
Lopulta japanilaiset antoivat periksi. Japani aloitti joukkojensa evakuoinnin salaa seuraavan vuoden helmikuussa, ja viimeiset japanilaiset poistuvat saarelta 9. helmikuuta 1943.
Sota tosin päättyi vasta siihen, kun Yhdysvallat pudotti atomipommit Hirosiman ja Nagasakin kaupunkeihin elokuussa 1945. Kaupungit tuhoutuivat täysin. Noin 135 000 ihmisen arvioidaan kuolleen välittömästi sekä vähintään kymmenientuhansien säteilyn jälkiseurauksiin.
Lähteitä: www.britannica.com, www.historianet.fi, History of U. S. Marine Corps Operations in World War II Volume I: Pearl Harbor to Guadalcanal, Wikipedia.