40-vuotias Annika Saarikko: Politiikassa olen kohdannut kipeimmät kasvunpaikat – "Tässä iässä on jo kovaa maata jalkojen alla"
– Ei sitten mitään pateettista syntymäpäivähaastattelua, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko nauraa.
Pönäkät poliitikoiden merkkipäivähaastattelut kuulostavat kieltämättä joltain menneeltä maailmalta. Mutta niin se vain kuitenkin on, että 1980-luvulla syntyneet ikinuoretkin ovat tulleet siihen ikään, että juhlitaan pyöreitä, saadaan kultaisilla numeroilla koristeltuja onnittelukortteja ja lehdet kyselevät haastatteluja.
Saarikko täytti 40 vuotta perjantaina 10. marraskuuta.
Mitään ikäkriisiä Saarikko ei myönnä kokevansa. Päinvastoin, elämä juuri tämän ikäisenä tuntuu hänen mukaansa tasapainoiselta ja kiinnostavalta.
Neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä on ehtinyt kokea onnistumisia ja pettymyksiä, hankkia tietoa ja osaamista. Enää ei kuule itsestään määritelmää nuori.
– Tässä iässä on jo kovaa maata jalkojen alla sekä ihmisenä että poliitikkona. Silti yhä voi ajatella, että elämässä ehtii vielä tapahtua vaikka mitä, Saarikko pohtii.
Ikä on siitä jännä asia, että se usein karttuu kuin huomaamatta. Yhdessä hetkessä olet alle kolmikymppinen poliitikon alku, sitten vuodet käyvät lentämään. Kohta oletkin jo nelikymppinen, moninkertainen ex-ministeri, puoluejohtaja ja kahden lapsen äiti.
Saarikko sanoo tuntevansa erityistä kiitollisuutta puoluettaan kohtaan. Hän kokee antaneensa sille itse paljon, mutta saaneensa vielä enemmän. Puolueen parista voi ammentaa kokemuksia, näkemyksiä ja osaamista, jotka ovat osaltaan kasvattaneet Saarikon sellaiseksi poliitikoksi kuin hän on.
– Politiikan piiristä olen löytänyt itselleni työpaikan, ystävyyssuhteita ja puolison. Politiikassa olen kohdannut myös kipeimmät kasvunpaikat.
Politiikassa Saarikko sanoo oppineensa ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
– Olen ollut perin kärsimätön aiemmin. Lajiin kuuluvat myös vastatuulet ja taistelut. Niitä on siedettävä. Kymmenen vuotta sitten en välttämättä olisi sanonut tätä.
– Muistan myös, kuinka nuorempana ärsyynnyin tavattomasti, jos joku poliitikko halusi perustaa työryhmän. Tähän mennessä olen perustanut työryhmiä itsekin aika monta ja ymmärrän ihan eri tavalla, mikä merkitys niillä on, Saarikko nauraa.
Viimeiset vuodet ovat olleet Saarikon poliitikon uralla kaikkein hektisimpiä.
Hänestä tuli keskustan puheenjohtaja syksyllä 2020, keskellä koronakriisiä. Marinin hallituksen taivalta leimasivat jatkuvat erimielisyydet Suomen taloudellisesta linjasta. Keskusta joutui puolustamaan hallituksessa näkemyksiään usein yksin. Sitten syttyi Ukrainan sota, tuli Nato-prosessi, energiakriisi ja lopulta murskatappioon päättyneet eduskuntavaalit.
Saarikko on viime aikoina jonkin verran väläytellyt julkisuudessa, kuinka rankkaa se kaikki oli päättäjille ihmisinä.
Kokemuksistaan hän on kertonut muistuttaakseen, millaisissa tilanteissa päätöksiä joudutaan toisinaan tekemään. Kokemusten avulla päätöksentekotapoja voidaan jatkossa parantaa.
– Tämä on osa, jonka olen itse valinnut. Huikeita kokemuksia on karttunut. En tiennyt tähän lähtiessä kaikkea, vaikka paljon aavistinkin. Hallituksessa aikaa ajatella oli kovin vähän, aikaa kriisien ratkomiselle oli myös kovin vähän.
– Sen opin, kuinka tärkeää on pyrkiä yhteistyöhön, vaikka olisi mitä ristiriitoja. Ilman yhteistyötä on vaikea toimia.
Kesän ja syksyn aikana Saarikko on saanut totutella oppositiojohtajan rooliin. Hän myöntää, että ihan ensimmäisellä kerroilla kesti hetken muistaa, että käsitteellä tarkoitetaan juuri häntä.
Positiivisena asiana oppositiossa Saarikko näkee sen, että väljyyttä on enemmän. Aikaa ajatella, kuulla ja kuunnella on myös enemmän. Asioita voi myös miettiä pidemmällä aikajänteellä. Ministerivuosina huomio meni siihen, mitä tässä ja nyt tapahtuu ja miten siihen reagoidaan.
– Nyt tärkeä kysymys on, osaammeko me keskustassa käyttää tämän tilanteen. Turhan nopeasti aletaan miettiä, olemmeko me nyt liikaa oikealla tai liikaa vasemmalla. Ei me olla kumpaakaan, me olemme keskusta. Ja meidän pitää toimia siitä lähtökohdasta käsin.
Saarikon mielestä keskustan vaalitappion syitä ja esimerkiksi Juha Kuisman johtaman Keskusta 2010 -työryhmän raportin havaintoja pitää käsitellä avoimesti. Loputon rypeminen menneessä ei kuitenkaan auta. Tärkeintä olisi katsoa eteenpäin.
– On mietittävä rohkeasti tulevaa. Meillä on edessämme paljon isoja tosiasioita, joihin täytyy vain sopeutua, kuten tekoäly, Suomen monikulttuuristuminen tai luontokato. Keskustan pitää kertoa, miten sellainen Suomi voi ja miten sellaista Suomea kehitetään keskustan omista arvoista käsin.
– Keskustan erityinen osaaminen liittyy huoltovarmuuteen, ruokaan, energiaan ja turvallisuuteen. Meidän on oltava puolue, joka takaa tässä ajassa kriisinkestävän Suomen.
Oppositiorooliin sujahtaminen ei ole ollut keskustalle aivan kivutonta.
Puolueen jättäytyminen esimerkiksi nuorisovälikysymyksen ulkopuolelle on herättänyt myös keskustassa hämmästystä.
Myös keskustan rakentava oppositiopolitiikka on herättänyt joissakin mielikuvan, ettei puolue tiedä itsekään, mitä tahtoo.
Saarikon mukaan on hyvä, että keskustan linjasta keskustellaan. Kaikki eivät koskaan ole samaa mieltä asioista.
Hänen mukaansa nuorisovälikysymyksen ulkopuolelle jättäytymisessä oli kyse siitä, että keskustan mielestä se oli suunnattu nimenomaan työmarkkinakysymyksiin, ei vain nuorten asemaan.
Saarikko kiistää, että kyse olisi ollut keskustan pyrkimyksestä korostaa erillisyyttään opposition vasemmistopuolueista.
– Vaikka tosiasia on sekin, että meillä on isoja näkemyseroja taloudesta muiden oppositiopuolueiden kanssa. Hallituksen kanssa meillä on sama tilannekuva, mutta heidän kanssaan olemme taas monista keinoista eri mieltä.
Työstään eduskunnassa Saarikko sanoo olevansa innostunut ja motivoitunut. Jatkohalujaan keskustan puheenjohtajana hän aikoo pohtia keväällä.
Politiikka on Saarikon mukaan muuttunut paljon niiden 12 vuoden aikana, jotka hän on istunut eduskunnassa.
Merkittävin muutos on se, että ennen kaikki halusivat poliittiseen keskustaan, mutta nyt liike kulkee ääripäihin. Yhteistyön säikeitä on vaikea löytää. Se ei ole hyvä asia.
– Eletään aikoja, jolloin toivon näköaloja joutuu jopa väkisin etsimään. Urani aikana on ollut parempiakin aikoja siinä mielessä. Tässä ajassa epävarmuus on erittäin leimaavaa.
Hyvänä kehityksenä Saarikko ei pidä myöskään sitä, että politiikasta on tullut eräänlainen kiihdystyskaista.
– Vaikka olen Petteri Orpon kanssa monista asioista eri mieltä, arvostan, että meillä on pääministeri, jolla on kokemusta sekä politiikasta että elämästä yleensä.
Saarikon syntymäpäivä osuu vuodenkierron pimeimpiin hetkiin, kun jouluun on vielä matkaa ja valon määrä ulkona vain vähenee.
Keskustajohtajan mukaan syntymäpäivien juhliminen onkin yksi hyvä keino tuoda vähän valoa ja iloa pimeyden keskelle. Niin hän aikoo tehdä nytkin.
Iloa tarvitaan muutenkin, kun maailman tilanne synkkenee ja uhkakuvat lisääntyvät.
Syntymäpäivillä ei Saarikon mielestä juhlita niinkään iän tuomia numeroita, vaan elämää.
– Aika vähän on syitä, miksi elämän juhliminen pitäisi jättää väliin.