Ukraina taistelee myös kielestään
”Kun kieli katoaa, katoaa kansa.” Tämän lauseen liitän uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseen presidenttiin Lennart Mereen. Hän toisti puheissaan usein äidinkielen suurta merkitystä ja sen saumatonta yhteyttä kansan identiteettiin sekä sivistykseen.
Kun ukrainalaiset taistelevat nyt maansa vapaudesta, taistelevat he samalla äidinkielensä, ukrainan suvereenisuudesta kotimaassaan. Kielikysymys on ollut päättäjien työpöydillä maan itsenäistymisestä lähtien.
Neuvostoliiton valtakaudella venäjän kieli oli luonnollisesti myös Ukrainassa maan ainoa virallinen kieli, jota kaikki osasivat. Omaa äidinkieltään ukrainalaiset eivät kuitenkaan koskaan hylänneet, vaikka se ei ollut kaikkien mielestä kieli lainkaan.
Sain olla muutaman kerran Ukrainassa Euroopan neuvoston asiantuntijana pohtimassa heidän kieliongelmaansa eli miten ratkaista lainsäädännössä ukrainan ja venäjän kielen asema.
Käytin paljon esimerkkinä Suomen kielipolitiikkaa; suomen ja ruotsin kielen sekä alkuperäkielten asemaa lainsäädännössämme, vaikka vertailussa on yksi keskeinen ero. Suomen kieli kuuluu kokonaan eri kieliperheeseen kuin ruotsin kieli.
Venäjän kieli ja ukrainan kieli ovat sitä vastoin molemmat itäslaavilaisia kieliä ja niin lähellä toisiaan, että käytännössä puhujat ymmärtävät toinen toistaan. Kukin voisi näin ollen periaatteessa käyttää omaa äidinkieltään.
Ukrainassa elää iso venäjänkielisten vähemmistö, mutta he ovat ukrainalaisia kuten suomenruotsalaiset meillä suomalaisia.
Venäjä on hyödyntänyt erikoislaatuista kielten asemaa ja pönkittänyt Ukrainassa tietoisesti venäjän kieltä. Tämä on synnyttänyt ristiriitoja. Ukrainalaiset ovat joutuneet omassa kotimaassaan taistelemaan kielelleen sille kuuluvan aseman.
Venäjä on käyttänyt monia keinoja venäjän kielen pysyttämiseksi vahvana, se esimerkiksi on lähettänyt mielellään yliopistoille ja kouluille venäjänkielisiä oppikirjoja, jottei ”Ukrainan tarvitsisi kustantaa kallista, omakielistä oppimateriaalia”. Tällaisilla pikkutoimilla oli etenkin 1990-luvulla juuri itsenäistyneelle maalle iso taloudellinen merkitys.
Venäjällä on ymmärretty hyvin kielen merkitys kansojen yhdistäjänä. Niinpä esimerkiksi suomalais-ugrilaisten äidinkielten aseman ei ole millään alueella sallittu nousseen ykköseksi.
Neuvostoliiton hajoamisen ensi vuosina monet maan vähemmistökielistä, kuten karjala, mari, komi ja mordva, alkoivat nopeasti kukoistaa. Yhtä nopeasti niiden nousu tukahdutettiin Moskovan ukaaseilla ja käytännön järjestelyillä.
Ukrainan kansallistunto ja sivistystahto ovat vahvoja. Siihen on vaikuttanut suuresti oman kielen asema. Vaiherikkaan historiansa aikana kieli on ajan kulkiessa kehittynyt koko ajan ja pysynyt sivistyskielenä. Viime vuosina ukrainan kieli lienee syrjäyttänyt enemmän ja enemmän venäjää myös arjen kielenä.
Äidinkieli on ihmiselle sydämen kieli; kieli, jolla ajattelemme ja uneksimme, ilmaisemme syvimmät tunteemme. Äidinkieli on erottamaton osa minuutta. Äidinkieli myös yhdistää meidät, tekee meistä samaan yhteisöön kuuluvia. Se on liima, luja side, lujempi kuin ehkä mikään toinen kansan tunnuksista.
Paitsi; yhteiset kokemukset, ilot, surut ja kärsimykset.