Puolasta esimerkkiä
”Olen maailman onnellisin ihminen”. Tämä lause kuultiin lukuisten ihmisten huulilta äskettäin Puolassa. Samaa viestitettiin somessa parlamenttivaalien tulosten selvittyä. Puolan vaalituloksella arvellaan olevan iso merkitys laajemminkin Euroopalle.
Itsekin seurasin jännittynein mielin maan parlamenttivaaleja, joiden yhteydessä äänestettiin monesta muustakin asiasta, ja siksi jotkut pelkäsivät, että se saattaisi karkottaa äänestäjiä pois vaaliuurnilta. Näin ei käynyt. Vaalien äänestysprosentti oli ennätyksellinen 74,4.
Vaalit kiinnostivat ennen kaikkea sen vuoksi, että niissä mitattiin aidosti kansalaisten uskoa demokratian toimivuuteen.
Hallitseva Laki ja oikeus (PIS) -puolue on tehnyt kaikkensa hankaloittaakseen moniarvoisen yhteiskunnan toimivuutta. Puolan sanottiin jo liukuneen Unkarin tielle, kulkevan kohti autoritaarista yhteiskuntaa. Edelliset parlamenttivaalit olivat olleet oppositiolle suuri pettymys.
Toivon luominen muutoksen kannattajiin oli välistä koetuksella, sillä turhautuminen tuntui kasvavan sitä mukaa kun Kaczynskin johtama puolue kiristi lainsäädännöllä otettaan yhteiskunnassa. Vapauden kahlitseminen värisytti erityisesti nuoria.
Laki ja oikeus -puolue on hallinnut maata nyt kahdeksan vuotta. Sinä aikana oikeusvaltioperiaatteita on jatkuvasti murennettu. Nyt Donald Tuskin johtama kansalaisfoorumi onnistui koalition rakentamisessa, ja koalitio sai vaaleissa selkeän enemmistön äänistä. Laki ja oikeus puolue kuitenkin säilytti suurimman puolueen aseman.
Miten Puolan oppositiokoalitio onnistui pääsemään tavoitteeseensa, yli 50 prosentin kannatukseen?
Voi sanoa, kärsivällisillä, johdonmukaisilla ja maltillisilla toimilla sekä rauhanomaisin mielenosoituksin. Ne aktivoivat kerta toisensa perään uusia ihmisiä ja vahvistivat ajatusta, jospa sittenkin menen äänestämään. Esimerkiksi nuoret naiset tekivät viikkojen, ellei kuukausien ajan hellittämätöntä vaalityötä.
He valoivat toinen toisilleen uskoa äänestyksen merkittävyydestä, siitä mistä mekin puhumme aina vaalien alla: jokainen ääni vaikuttaa, jokainen ääni on yhtä arvokas.
Puolassa nähtiin nyt, että näin on. Tämä on totta. Äänestysprosentti nousi monilla äänestysalueilla jopa molemmin puolin 90 prosenttia. Se on huikea saavutus. Nyt rikottiin kaikkien aikojen ennätyksiä. 460-paikkaiseen parlamenttiin valittiin naisiakin ennätysmäärä, 135.
Yhteiskunnallisilla liikkeillä pitää olla tulenkantajia, jotka valavat ympärilleen uskoa ja toivoa, kutsuvat mukaan toteuttamaan yhdessä annettuja lupauksia.
Näissä vaaleissa feminismi ei yksin ollut naisille liikkeelle paneva voima vaan muiden lailla myös huoli vapaan median kaventumisesta, oikeuslaitoksen rapautumisesta, yhteiskunnan avoimuuden horjumisesta, sanalla sanoen isänmaan valoisasta tulevaisuudesta.
Puola on noussut lyhyessä ajassa Euroopan hyvinvoivien maiden joukkoon. Tätä kehitystä puolalaiset eivät halua tärvellä. Niinpä odotukset uuden hallituksen työstä palauttaa oikeusvaltioperiaatteet nopeasti Puolaan ovat nyt korkealla.
Puolan äskeiset vaalit toimivat kaikille erinomaisena esimerkkinä näyttäessään miten maltillinen poliittinen voima nousee.
Puolueet tarvitsevat menestyäkseen tietenkin selkeän sanoman, kukin oman vaihtoehdon. Mutta se ei yksin riitä. Yhteiskunnallisilla liikkeillä pitää olla tulenkantajia, jotka valavat ympärilleen uskoa ja toivoa, kutsuvat mukaan toteuttamaan yhdessä annettuja lupauksia. Niistä syntyy luottamus. Se on valtava voimavara.
Keskusta etsii nyt suuntaansa, tarvitsee lisää tulenkantajia ja tilanteita osoittaa konkreettisesti olevansa luottamuksen arvoinen. Työ kestää ehkä vuosia. Mutta kuitenkin;
odotan aikaa, jolloin voin sanoa: Olen maailman onnellisin keskustalainen.