Säätytalon uumenista

Toimittajalta

Vaalit menivät, mutta vielä odottaa politiikan kevään kruunaamaton kuninkuuslaji, hallitusneuvottelut.

Ensimmäistä kertaa seurasin hallituksen syntyä 16 vuotta sitten, kun keskusta ja SDP lähtivät Säätytalolle rakentamaan punamultaa kitkerän vaalikamppailun jälkeen.

Työpäivät venyivät myöhään iltaan, usein pitkälle yöhönkin. Kun muiden välineiden toimittajat poistuivat viimeisten uutislähetysten ja lehtiensä painoon menon jälkeen nukkumaan, kansallisen uutistoimiston työläinen jäi vielä yövahtiin.

Yöllisessä Säätytalossa on oma tunnelmansa. Radiohiljaisuudessa pienetkin risahdukset herättävät huomion.

Joskus joku neuvottelija saattaa talosta poistuessaan tai tupakalla käydessään kertoa jotain, mistä voi paremman puutteessa tekaista pienen uutisen.

Loppua kohti tunnelma tiivistyy, ja eniten toimittajia kuumottaa viimeiseksi sovittava salkkujako. Keväällä 2003 Paavo Lipponen ei tosin halunnut Anneli Jäätteenmäen vetämästä hallituksesta salkkua lainkaan ja pääministeriltä itseltäänkin se pian vietiin.

Luottamuksen kanssa taisi olla vielä pitkään niin ja näin, mutta melko hyvä hallitus silti syntyi. Suuria uudistuksia se ei tehnyt, mutta Nokia-Suomessa ei vielä ollut oikein tarvettakaan.

Neljä vuotta myöhemmin Säätytalolla rakennettiin porvarihallitusta tekemisen meiningillä, ehkä vähän liiankin kanssa.

Kokoomuksen politrukit kiikuttivat pöytään posket innosta hehkuen ison nivaskan puolueensa vaalilupauksia toimeenpantavaksi. Hallitusneuvottelijoina istutettiin teollisuuden lobbareitakin, eikä asiaa kummemmin edes ihmetelty.

Syytä olisi ollut, sillä seuraavana keväänä sylissä olikin jo massiivinen vaalirahasotku – ja pian paljon muutakin.

Alkukesällä 2011 kokoomuspomo Jyrki Katainen näytti täysin neuvottomalta harsiessaan kokoon hallitusta perussuomalaisten jytkyn jäljiltä.

Anniltaan tyhjien ”tiedotustilaisuuksien” sisältöä selostaessa merkityksellisiksi alkoivat nousta pienet arjen asiat kuin hoivakodin asukkailla – toimittajatilassa tarjotuista pikkuleivistä lähtien.

Kerran ajan kuluksi naputeltu juttu edustalla ohikulkijoiden kimppuun hyökkäilevistä variksista jäi tosin dramaattisesti kesken, kun SDP ja vasemmistoliitto heitettiin neuvotteluista ulos.

Parin viikon päästä molemmat haettiin hattu kourassa takaisin, ja juhannuksen alla avattiin lopulta Kataisen sixpack. Sisältö jäi tosin kansakunnalla lopulta juomatta.

Vuonna 2015 Säätytalo vaihtui ahtaaseen Smolnaan, koska vaalivoittaja Juha Sipilä halusi ilmeisesti tehdä kaiken toisin.

Kun tivasin Sipilältä syytä perinteikkään Säätytalon syrjäyttämiseen, keskustajohtaja vastasi, ettei hänellä ole avaimia sinne.

Niissä neuvotteluissa ei ihmeemmin vatuloitukaan, ja lopulta Sipilä esitteli prosessikaavionsa.

Olihan se ainakin selkeämpi kuin ohjelman liitteenä ollut pikkuriikkisellä präntillä painettu leikkauslista. Sen lukemiseksi kun piti hakea lähimmästä rihkamakaupasta silmälasit.

Pekka Pohjolainen Toimittaja

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen