Omalla linjalla
Keskustalla on edessään kohtalonvaalit – jälleen kerran. Näin meille on väkevästi todistettu.
Tilanne ei ole keskustaisille uusi tai yllättävä. Samaa tarinaa on toistettu jo yli puoli vuosisataa. Matkan varrella ovat vaihtuneet vain tarinankertojat.
Auringonlaskuun toivottajat ovat joutuneet pettymään joka ikinen kerta. Keskusta ei ole toiveista huolimatta hävinnyt mihinkään.
Keskustaa on toki koeteltu. Puolueen on aina välillä pitänyt ottaa askel tai pari taaksepäin, mutta politiikan parrasvaloihin on palattu yleensä entistä vahvempana.
Keskustalla on ihmeellinen vetovoima. Puolue puhututtaa ja kiinnostaa laajasti suomalaisia.
Media kirjoittaa keskustasta tutkitusti paljon juttuja. Kirjoitusten sisältö ei aina mairittele. Puolueen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä tarkastellaan kovin usein kielteisessä sävyssä.
Kuluvalla eduskuntakaudella tämä on ollut silmiinpistävää. Keskustan syliin on kaadettu vaalikauden aikana kaikki mahdolliset ja mahdottomat syytökset. Niin pientä asiaa, johon keskusta ei olisi ollut syypää, on vaikea löytää.
Keskellä ei näinä aikoina ole helppo olla. Se on käynyt kaikille harvinaisen selväksi. Ääripäät ja vahvat mielipiteet vetävät ihmisiä puoleensa kuin kärpäspaperi.
Kysymyksiin on vastattava kyllä tai ei. Muita vaihtoehtoja ei suvaita. Joko olet metsien puolella tai niitä vastaan. Joko olet ilmastonmuutoksen puolesta tai sitä vastaan.
Maailma ei valitettavasti ole niin mustavalkoinen.
Muutos on ollut poikkeuksellisen nopea. Vielä kymmenen vuotta sitten monet puolueet pyrkivät kaikin voimin poliittiseen keskustaan. Keskustan leirinuotion ympäriltä omaa paikkaansa hakivat niin kokoomus kuin SDP:kin.
Nyt samat puolueet pyrkivät päinvastaisiin suuntiin. SDP on siirtynyt niin vasemmalle, että vasemmistoliitossa aidosti pelätään demareiden menevän vasemmalta ohi.
Kokoomus on perussuomalaisten pelossa puolestaan siirtynyt niin reilusti oikealle, että puolueen liberaalisiipi voi henkisesti pahoin.
Suomi ei ole ongelman kanssa yksin. Sama kehityskulku vaivaa useimpia läntisiä demokratioita. Äänestäjien suosiota haetaan entistä raflaavimmilla ulostuloilla.
Se, kuka sanoo ilkeimmin ja loukkaavimmin, saa eniten tykkäyksiä ja huomiota. Samaan aikaan puolueet julistavat ennen vaaleja, kenen kanssa ei ainakaan sovita samaan hallitukseen.
Kauas on karattu niistä ajoista, jolloin politiikassa arvostettiin yhteistyö- ja neuvottelutaitoja. Vaikka asioista oltiinkin eri mieltä, toisen osapuolen näkemyksiä kunnioitettiin ja arvostettiin.
Tässä ajassa keskustan on turha vilkuilla sivuille tai peräpeiliin. On katsottava rohkeasti eteenpäin. On uskottava omaan tekemiseen ja omaan sanomaan.
Keskustan viestille on tässä ajassa kysyntää. Koko maan hyvinvointi, elinvoima, turvallisuus ja omavaraisuus ovat nyt kaikkien huulilla − keskustan leipälajeja kaikki.
Kenenkään ei tarvitse pelätä, että keskustan linja näiden asioiden osalta muuttuisi vaalien jälkeen. Muiden puolueiden osalta tilanne ei ole ollenkaan niin varma.