Mitä kamerat eivät näe?
Osallistuin toimittajana presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
Olen tapittanut Linnan juhlia televisiosta vuosittain läpi elämäni. Illan seuraaminen kuuluu vuodenkiertoon kuin juhannussauna keskikesänjuhlaan.
Linnan tilat näyttävät ruudulta paljon suuremmilta kuin todellisuudessa.
Kättelyjonossa ei jonoteta. Vieraiden saapuminen Presidentinlinnaan on porrastettu, joten todellisuudessa juhlijat vain kävelevät kättelemään presidenttiparia.
– Matka ovelta presidentin luo tuntuu monelta kymmeneltä metriltä, mutta se on vain jotain neljä metriä, mediapersoona Arman Alizad päivitteli osuvasti sunnuntaina.
Televisiokuva on paljastava, mutta kameratkaan eivät näe kaikkea.
Toimittajat seurasivat kättelyn ensimmäistä osiota parvelta. Ylhäältä havaitsi, kuinka yhden jos toisenkin vieraan hameenhelman päälle astuttiin.
Olen aina pohtinut, mitä vieraat sanovat presidentille kättelyhetkellä. Lopputuloksen olisi toki voinut päätellä kotisohvaltakin. Se mitä kuulin, oli lopulta jotain yksinkertaista:
– Hyvää itsenäisyyspäivää.
Juhlien lämpötilaa ei aisti uutiskuvista. Linnassa on kuumaa ja ahdasta.
Lämpötiloihin on toki saatu huojennusta viime vuonna valmistuneen remontin yhteydessä, mutta hiki virtasi siitä huolimatta.
Vieraita kuumuus ja ahtaus eivät haitanneet. Asian päivittely toimi lähinnä oivana keskustelunavauksena ennestään tuntemattomien ihmisten välillä.
Tunnelma Linnassa tuntui vapatuneelta, mutta arvokkaalta. Vieraat vaikuttivat avoimilta ja iloisilta, toisin kuin suomalaiset yleensä.
Myös media sai nauttia juhlien tarjoiluista. Ruokia ja juomia olin ajatellut erityisen suussasulaviksi.
Tänä vuonna juhlissa tarjoiltiin muun muassa voileipäkakkuja, maalaishyytelöä, metsäsieni-ohramukkusia, Ellen Svinhufvud -kakkua ja kuusenkerkkämarenkeja.
Hienolta kuulostavat herkut eivät maistuneet sen paremmilta kuin muissakaan juhlissa.
Huippusalaisella reseptillä valmistettu booli taas yllätti väkevyydellään. Sen nauttiminen jäi lasilliseen.
Tänä vuonna Yleisradion suoraa lähetystä Linnan juhlista katsoi enimmillään 2,6 miljoonaa ihmistä.
Meillä on edelleen tarve kokoontua yhteiselle leirinuotiolle. Juhlien vieraat ovat kauniita, komeita ja hymyileviä, kuin suoraan satukirjasta.
Televisiosta näkee paljon sellaista mitä paikan päällä ei ehdi havannoida.
Sunnuntai-iltana myös Presidentinlinnan lukuisissa pienissä huoneissa oli televisiot päällä – niistä katsottiin Linnan juhlia.