Lastentekohommia

Havahduin tänä kesänä siihen, että samanikäiseen tuttavapiiriini alkaa putkahdella mukuloita.

Yksi jos toinen koulukaveri julkaisee sosiaalisessa mediassa kuvia punaposkisista nyyteistä. Viime suvena juhlittu hääpari kävi ensimmäisillä lastenvaateostoksilla.

Kaveri kertoi pelaavansa suosittua mobiilipeliä lastenrattaita ulkoiluttaessaan.

Samaan aikaan Tilastokeskus ilmoitti, että syntyvyys on Suomessa ennätyksellisen alhaalla. Nälkävuosien tasoa.

Kyse ei ole pelkästään perhetoiveiden muuttumisesta.

Haastattelemani THL:n tutkija arvioi, että poikkeuksellisen pitkään jatkunut talouden epävarmuus lykkää lastentekoa.

Väestöliiton mukaan Suomessa on yksi Euroopan korkeimmista eroista toivotun ja toteutuvan lapsiluvun välillä. Kynnys ensimmäisen lapsen hankkimiseen on korkein.

Lastentekoa jarruttavien huolien kärkipäässä ovat työelämään liittyvät kysymykset.

Nuorten naisten työsuhteita pätkii työnantajien pelko vauvalaskusta eli äitiyslomasta aiheutuvista kuluista.

Kunta-alalla työskentelevä tuore isä kirjoittaa blogissaan sanoneensa pomolleen, että hän ei sitten työskentele kello neljän jälkeen, tai pankaa mies vaihtoon.

Onneksi vastaus oli kannustava. Joillakin työpaikoilla esimerkiksi isyysvapaissa on vielä nielemistä.

Kavereiden perheuutisia lukiessa toisena ajatuksena myötäilon jälkeen tulee, että ovatpa rohkeita.

Moninaiset perheet -verkostoa vetävän Anna Moringin mukaan Suomessa istuu lujassa ajatus, että oman elämäntilanteen pitäisi olla täydellinen ennen kuin lapsi voi tulla.

Tunnistan ajatusmallin. Että ei tämä elämä vielä itsellekään ole niin valmis, että siihen uskaltaisi uuden ottaa mukaan.

Ensin pitäisi opiskella loppuun, päästä vauhtiin työelämässä, vakiintua jonnekin ja hankkia asunto.

Moring toivoisikin enemmän myönteistä puhetta ja tukea kaikenlaisille perheille.

Perhepolitiikka on ollut sivujuonne talouden hallitessa politiikan asialistaa.

Perheille hyvä voi kuitenkin olla myös taloudelle hyvä. Naapurimaa Ruotsissa sekä nuorten naisten työllisyysaste että syntyvyys on Suomea korkeampi.

Budjettiriihessä etenevä 2 500 euron kertakorvaus äidin työnantajalle onneksi sysää meitä ruotsalaisten suuntaan.

Työmarkkinapöydissä pitäisi puhua esimerkiksi vanhempien mahdollisuudesta osa-aikatyöhön.

Uuteen perhepolitiikkaan kuuluisi myös liuta erilaisia perheitä auttavia toimia.

Esimerkiksi kansalaisaloitteella puuhattu äitiyslaki helpottaisi naisparien vanhemmuuden tunnustamista jo neuvolassa.

Avoin adoptio on vähän käytetty lastensuojelun keino, joka voisi myös olla yksi vaihtoehto lapsettomuudesta kärsiville.

Keskusta sai Juha Sipilän hallitukseen ensimmäistä kertaa perheministerin salkun.

Hallituskauden alkua on perustellusti hallinnut massiivinen sote-uudistus jatkuvine neuvotteluineen.

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan tavoite on viedä sote-lait maaliin ennen vahtivuoron vaihtoa.

Voisiko loppukaudeksi kehään hyppäävä Annika Saarikko nostaa lastentekohommia tukevan politiikan työlistan kärkeen?