Ituhippivitsit eivät kohota kannatusta

Suomalaiset poliitikot joutuivat vuonna 2008 melkoiseen myräkkään. Kansanedustaja Timo Kalli (kesk.) lipsautti julkisuuteen, ettei ilmoittanut vaalirahoittajiaan, koska ilmoittamatta jättämisestä ei ollut säädetty rangaistusta.

Vaalirahakohun pyörteissä kävi selväksi, että jopa kymmenet kärkipoliitikot eivät olleet vaivautuneet eettiseen harkintaan, vaan olivat noudattaneet ”maan tapaa”. Äänestäjät raivostuivat ja rankaisivat seuraavissa eduskuntavaaleissa erityisesti keskustaa.

Tämän vuoden keväällä Kalli muisteli tapahtunutta Suomenmaan haastattelussa näin:

– Siinä oli hölmöilyä ja uhittelua. Emme ymmärtäneet, mitä kello oli lyönyt. Piti mennä kantapään kautta ja tajuta, että ollaan uudenlaisessa maailmassa.

Ylen viime viikolla julkistamassa kannatusmittauksessa vihreiden kannatus oli 16,6 prosenttia, keskustan 15,8.

Olisiko keskustalaisten jälleen aika pysähtyä pohtimaan, mitä kello näyttää, ja mihin unohtui puoluetta 1970-luvulla uudistamaan pyrkinyt ”vihreä aalto”?

Vihreiden kannatus osoittaa populistisen oppositioretoriikan tehon lisäksi sen, että ympäristöasiat kiinnostavat yhä suurempaa osaa suomalaisista.

Vanhemmat sukupolvet elivät parhaat vuotensa kylmän sodan varjossa ydinsotaa peläten. Nuoremmille ikäluokille ilmastonmuutos on yhtä suuri uhkakuva. Se on syytä ottaa vakavasti.

Äänestäjät valitsevat uurnilla useimmiten sen vaihtoehdon, jonka he uskovat parhaiten takaavan heidän turvallisuutensa. Kylmän sodan aikana valinta oli Kekkonen. Nyt näyttää siltä, että moni luottaa vihreisiin.

Jokainen keskustalaisten suusta kuultu halveksiva tuhahtelu ituhipeistä tai ekohörhöistä karkottaa paitsi äänestäjiä myös mahdollisia puolueen jäseniä, tulevaisuuden tekijöitä.

Vaikka maan tapa on ollut, että autot kulkevat bensiinillä, kerrostalot rakennetaan betonista ja makkaraa syödään surutta, asioita pitää uskaltaa tarkastella uudestaan. Jos keskusta haluaa menestyä kaupungeissa, sen pitää tehdä rohkeammin ja näyttävämmin uudenlaista politiikkaa, joka kannustaa parempiin valintoihin.

Ja vaikka pääkaupunkiseudun keskustalaiset ottaisivat asioihin erilaisia kantoja kuin maakuntien aatesisaruksensa, ei niitä kannata oikopäätä tyrmätä.

Vanhojen puolueiden paras keino torpata vihreiden rynnistys on yksinkertainen: vihreiltä pitää pelata tila pois. Kun puolueiden linjoja siirretään ympäristötietoisempaan suuntaan, ei vihreille jää elintilaa.

Hölmöilystä tai uhittelusta tuskin on apua. Jos ei halua jälleen mennä kantapään kautta, on parasta tajuta, että ollaan uudenlaisessa maailmassa.