Entä jos valtaosa tuloista uppoaisi ruokaan?
– Yksitoista euroa, kiitos, kassatyöntekijä totesi ja katsoi hieman pahoitellen.
Lyhyen sananvaihdon jälkeen selvisi, että lähiravintola oli nostanut hintojaan ja luopunut alennuksista. Suomenmaan työntekijöille lounaan hinta pompsahti noin puolitoista euroa.
Roima korotus kirpaisi, mutta vingutin pankkikorttia päätelaitteessa.
Ruoan hinta puhuttaa sekä tavallisten kaduntallaajien että päättäjien pöydissä.
Eikä syyttä. Suomalaisten ostovoima heikkenee. Kun soppaan lisää vielä kolmessa eurossa huitelevan bensan litrahinnan, korkojen nousun ja inflaation kiihtymisen, optimistiakin alkaa itkettää.
Poliitikot etsivät kilvan ratkaisuja. Ilmoille on heitetty niin tuloverotuksen alennukset kuin ruoan arvonlisäveron laskeminen.
Viisainta olisi etsiä sellaisia keinoja, jotka kohdentuvat aidosti apua tarvitseville. Kallis leipä tekee suhteessa isomman loven ennestään vähävaraisten kukkaroon.
Tämä ei ole suosittu mielipide, mutta suurin osa pärjää kallistuvan ruokalaskun kanssa.
Totuus on, että suomalaisilla on kulunut päivittäisiin elintarvikkeisiin koko ajan vähemmän rahaa.
Tilastokeskuksesta löytyy asiasta dataa aina vuodesta 1860. Silloin elintarvikkeiden osuus yksityisestä kulutuksesta oli huimat 58,9 prosenttia.
Vielä sotien jälkeenkin 1940-luvun lopussa liki 40 prosenttia kotitalouksien kulutuksesta kului ruokaan.
Siitä prosentit ovat tulleet koko ajan tasaisesti alaspäin: vuonna 1970 elintarvikkeiden osuus yksityisestä kulutuksesta oli 24,2 prosenttia, vuonna 2017 enää 10,5 prosenttia.
Menneiden vuosikymmenten todellisuutta ei voi verrata yksi yhteen nykyisyyden kanssa, mutta historiallinen tarkastelu auttaa laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
Meillä on mennyt hyvin, elintaso on noussut koko ajan. Ei pitäisi kuitenkaan olla yllätys, että maailma ei kulje aina vain eteenpäin.
Suomalaisilla on kulunut päivittäisiin elintarvikkeisiin koko ajan vähemmän rahaa.
On toki helppo sanoa, että pitää sopeutua, kun kuuluu itse hyvinvoivaan keskiluokkaan. Leipäjonot ovat minulle tuttuja vain uutisista.
On varmasti tarpeen, että valtio tulee kansalaisia vastaan poikkeusoloissa, mutta jokainen voi myös tehdä osansa pienentääkseen kauppalaskuaan.
Ehkä on jälleen aika kaivaa takataskusta se kuuluisa maalaisjärki?
Kannattaa olla suunnitelmallinen. Tehdä kauppalista ja käydä ostoksilla harvoin. Valita sesongin kasviksia ja hedelmiä. Kokata isompia määriä ja pakastaa. Hyödyntää jämät, välttää hävikkiä, ostaa punalaputettuja tuotteita ja niin edelleen.
Ja ehkä ensi syksynä voisi saapastella puolukka- ja sienimetsään?
Työpaikallakin pääsimme yhteisöllisen märehtimisen jälkeen yli lounaan hinnasta.
Olemme pääsääntöisesti konttorilla lähitöissä parina päivänä viikossa. Kaksi ateriaa kustantaa 22 euroa.
Eihän siitä ole kauaakaan, kun ulkona lounastettiin joka arkipäivä. Se luksus maksoi liki viisikymmentä euroa viikossa – eikä valitettu.
