Ei anneta politiikkaa vain harvojen käsiin

Ihmisille on ominaista halu tulla kuulluksi ja nähdyksi, ei syrjäytyä.

Kuulluksi tulemiseen on olemassa demokraattiset väylät, joita ihmiset käyttävät, jos kokevat ne toimiviksi. Jos kokemus on, että ääni ei kuulu eikä kukaan välitä, kasvaa houkutus turvautua laittomuuksiin.

Äskettäin julkaistu tutkimus poliittisesta osallistumisesta antaa aihetta huoleen. Suomalaisten osallistuminen keskittyy koulutetuille ja hyvätuloisille.

Politiikkaan osallistumiseen vaikuttavat mm. koulutustaso, ikä ja asuinpaikka.

Tutkija Elina Kestilä-Kekkosen mukaan kansalaisten sitoutuminen poliittiseen järjestelmään ja yhteisten asioiden hoitoon riippuu pitkälti siitä, missä määrin he kokevat osallistumisensa merkitykselliseksi.

Demokratiaindikaattorit 2015 -tutkimuksen mukaan kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on korkeampi hyvin koulutetun, taloudellisesti hyvin toimeentulevan ja varttuneen väestönosan keskuudessa.

Kiinnostus politiikkaan ja usko vaikutusmahdollisuuksiin laskee koulutustason laskun myötä. Noin kuudesosa suomalaisista, joilla ei ole ammatillista koulutusta, ei koe olevansa kiinnostunut lainkaan politiikasta.

Siis, miksi osallistua, vaikkapa äänestää, jos ei usko, että teolla on merkitystä.

Samaisen tutkimuksen mukaan suomalaisista noin kaksi kolmesta pitää politiikkaa liian monimutkaisena ja vaikeasti ymmärrettävänä.

Naisten ja miesten välilläkin on eroja. Naisista yli yli 70 prosenttia katsoo politiikan olevan välillä monimutkaista ymmärtää. Miehet kokevat olevansa paremmin perillä; heillä prosenttiluku on 60.

Huomionarvoista on, että samaan aikaan kun äänioikeutettujen määrä nousee, äänestysprosentti laskee. Nukkuvien puolue onkin ollut suurin puolue vuoden 1999 eduskuntavaaleista lähtien.

Eniten minua äänestysaktiivisuudessa hätkäytti tieto vaalipiirien välisten erojen kasvusta. Äänestysprosentit ovat olleet laskussa varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Väestökeskittymissä, Helsingissä ja Uudellamaalla, on äänestysaktiivisuudessa 2000- ja 2010-luvulla ollut kasvua viisi prosenttiyksikköä.

Tutkijalla, dosentti Sami Borgilla ei ole varmoja vastauksia siihen, mistä muutos johtuu. Vilkkaammin äänestäviä hyväosaisia on etelässä suhteessa enemmän, ja julkisuuskin voi Borgin mukaan vaikuttaa.

Median rooli tuli minullakin mieleen, kun pohdin alueellisia eroja. Mediahan kohkaa koko ajan, että elämää on vain etelässä. Tässä ilmapiirissä pohjoisessa ja idässä, ”ei missään”, voi syntyä ajatus, että äänestämisellä ei ole väliä.

Toivottavasti olen väärässä ja toivottavasti maan eri kolkissa jaksetaan vielä puolustaa demokratiaa ja äänestää. Päätöksenteon tuloksia ei ainakaan paranna poliittisen osallistumisen keskittyminen vain harvoille ja valituille.