20-luvun tytöt
Lokakuun alussa vietettiin tyttöjen päivää. Seurailin Twitterissä keskustelua #KunOlinTyttö -hashtagilla, joka tarjosi valaisevan läpileikkauksen viime vuosikymmenten tyttöyteen.
Monella sukupolveni naisella oli kokemuksia siitä, miten ”poikamainen” käytös ei sopinut tyttöyden kuvaan. Uransa alkuvaiheissa moni oli kokenut vähättelyä, ja jaottelu miesten ja naisten aloihin oli ohjannut monen ammatinvalintaa.
− #KunOlinTyttö olin aikuinen nainen ja äiti, ja minulta miehet kyselivät töissä ja eduskunnassa, että ymmärrätkös sinä tyttö politiikkaa, tviittasi politiikan toimittajana pitkän uran tehnyt Riikka Uosukainen.
Itsekin muistan elävästi kymmenisen vuotta sitten toimituksessa piipahtaneen vanhemman herrasmiehen, jolle minut esiteltiin uutispäällikkönä. ”Mutta sehän on tyttö”, mies huudahti aidosti järkyttyneenä.
Edellisenkaltaisia heittoja tulee harvemmin enää vastaan, mutta 2020-luvulla tyttöyteen liittyy paineita, joita 1900-luvun puolella nuoruuttaan elänyt ei osaa edes kuvitella.
Somea seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että tytöt joutuvat aikuistumaan nykyään liian nopeasti. Jo esiteinit elävät somekulttuurissa, jossa ulkonäön ja muunkin elämän pitäisi hipoa täydellisyyttä ja suosiota mitataan sometykkäysten, seuraajamäärien ja ihailevien kommenttien perusteella.
Amerikkalaislehti The Wall Street Journal paljasti syyskuisessa artikkelissaan, millaista haittaa Facebookin omistamista somealustoista on teini-ikäisille tytöille. Erityisesti Instagram voi vaikuttaa negatiivisesti tyttöjen kehonkuvaan ja aiheuttaa teineille itsetunto-ongelmia, ahdistusta ja masennusta.
Stressiä aiheuttavat myös muut somealustat. Tiktokin algoritmi tarjoaa aivoja koukuttavaa sisältöä jatkuvana virtana, ja Snapchatin ketjuihin on pakko ehtiä vastata ennen niiden katkeamista.
Kaikkialla somessa tytöt saattavat törmätä groomingiin ja seksuaaliseen ahdisteluun. Tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan lähes puolet yläkouluikäisistä ja toisella asteella opiskelevista tytöistä on kokenut netissä seksuaalista häirintää.
Mikä neuvoksi? Somealustojen demonisointi ei auta asiaa, sillä ne tuovat myös paljon hyvää tyttöjen elämään: kaverisuhteet ovat teinille kaikki kaikessa, ja yhteydenpito tapahtuu paljolti somen kautta.
Vanhemmat voivat tehdä osansa luomalla turvallisen ja kannustavan kotiympäristön, mutta paljon on kiinni myös nuorista itsestään – siitä, millaisen ympäristön he luovat toisilleen.
#KunOlinTyttö-keskustelu muistutti myös siitä, että jokainen sukupolvi teinityttöjä joutuu kohtaamaan häirintää muodossa tai toisessa. #MeToo-liikkeen ansiosta se on entistä helpompi tunnistaa ja tuomita.
20-luvun tyttöjen kasvuympäristössä on myös paljon muuta myönteistä. He saavat kasvaa aikuisiksi yhteiskunnassa, jossa on itsestäänselvyys, että naiset voivat toimia missä tahansa ammatissa.
Kun 90-luvun tyttöjen esikuvia saattoivat olla missit, 20-luvun tytöt voivat seurata Instassa vaikkapa maan johtavia poliitikkoja − joista valtaosa on naisia.