Totuus turpeesta
Yhä useamman suomalaisen koti lämpenee tulevina pakkaspäivinä kotimaisella energialla. Se on tärkeää. Viime aikoina on nähty, että riippuvuus tuontienergiasta on vakava uhka maan turvallisuudelle.
Yksi paljon puhuttava kotimainen energialähde on turve, jonka uusiutuvuudesta on väännetty kättä. Asiasta äänestettiin suuressa valiokunnassa alun perin 2000-luvun alussa ja äänet menivät tasan. Asia ratkaistiin arvalla ja turpeesta tuli uusiutumaton.
Turpeen käytön kannalta on yhdentekevää, onko turve eduskunnan suuren valiokunnan äänestyksessä uusiutuvaa vai ei. Turvetta kun ei lueta EU:n kasvihuonekaasujen päästökauppadirektiiviin liittyvässä asetuksessa päästökaupasta vapautetuksi polttoaineeksi.
Sitä siis koskettaa päästökauppamaksu, vaikka se äänestettäisiin uusiutuvaksi. Päästökauppamaksu nostaa tällä hetkellä hintaa kuusinkertaisen määrän turpeen energiaveroon verrattuna. Siksi nostetun turpeen määrä on romahtanut, ja samalla myös kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto.
On väitetty, että turvetta alettiin ajaa alas viime kaudella, kun energiaveroa korotettiin. Turpeen kattilahinnassa tämä korotus ei merkitse käytännössä mitään. Turpeen käytön alamäki on alkanut jo silloin, kun vero oli alimmillaan.
Viime hallituskaudella elinkeinoministeri Lintilän (kesk.) johdolla turpeen verottoman käytön alarajaa nostettiin 5000 MWh:sta 10000 MWh:iin. Samalla lakia muutettiin siten, että vero maksetaan ainoastaan tuon 10000 MWh ylittävältä osin.
Edellisellä hallituskaudella silloinen oppositiopuolue perussuomalaiset lupasi pelastaa turvetuotannon, jos pääsee valtaan. Perussuomalaisten “Sinivalkoinen siirtymä” -ohjelmassa lueteltiin kolme keinoa: 1. Päästökauppa keskeytetään, 2. energiavero poistetaan ja 3. hiilineutraaliustavoite siirretään vuoteen 2050.
Turpeen osalta voi todeta, että perussuomalaiset eivät ole saaneet läpi yhtäkään lupaamaansa tavoitetta.
Perussuomalaiset saivat keväällä mittavan vaalivoiton ja ovat nyt ansaitusti ja oikeutetusti hallitusvastuussa.
Nyt eduskunta on käsitellyt ensi vuoden budjettia ja monivuotista rahoituskehystä. Turpeen osalta voi todeta, että perussuomalaiset eivät ole saaneet läpi yhtäkään lupaamaansa tavoitetta.
Ihmetystä tämä herättää erityisesti siksi, että hallituksessa ei ole ensimmäistäkään ideologisesti turvetta vastustavaa puoluetta. Nyt olisi ollut ainutkertainen mahdollisuus vaikuttaa turpeen kohteluun.
Sen sijaan nykyinen hallitus on linjannut, että turpeen energiakäytöstä luovutaan kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä, kuten asiasta vastaava ministeri Kai Mykkänen (kok.) on vahvistanut.
Lisäksi turpeen varmuusvarastoinnista hallitus kirjasi Huoltovarmuuskeskuksen muistion mukaisesti, mikä ei turpeen käyttöä muuta. Muistion mukaisesti varastoitavalla turvemäärällä lämmittää Seinäjoen kokoista maalaiskaupunkia yksistään vain kolme talvea. Lopputulema on kuin kasvomaskien kohdalla koronan yllättäessä.
Hallitusohjelmassa on asiallisesti kirjattu, että kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi. Mutta energiaturpeen tuotannon loppuessa myös kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto muuttuu kannattamattomaksi. Kotieläintilat, kasvihuoneet, taimitarhat ja maanrakennusyrittäjät kysyvät nyt niiden saatavuuden perään. Alan ammattilaisten arvion mukaan kuiviketurve loppuu kolmen vuoden kuluessa.
Nyt tarvitaan keinoja tilanteen pelastamiseksi. Kasvu- ja kuiviketurpeen turvaamiseen tarvitaan turvepohjaisia tuotteita, joiden kotimaahan jäävä lisäarvo on energiaturvetta korkeampi. Aktiivihiili on siitä käypä esimerkki. Tarvitaan myös pitkälle jalostettujen turvetuotteiden vientiä.
Vuosina 2020–2021 toiminut laaja-alainen turvetyöryhmä teki omat ehdotuksensa. T&K-rahoitusta pitäisi ohjata alan tuotantoinvestointeihin, turvetuotannon lupamenettelyjä pitäisi kehittää sujuvammiksi ja turvetuotantoalueiden jälkihoitotoimia pitäisi vahvistaa.
Viime hallituskaudella sovittiin yhteisesti, että tutkimus- ja tuotekehitysrahoja lisätään. Hallitus on myös laatimassa teollisuuspoliittisen strategian.
Näistä toivottavasti löytyy tarvittavat eväät toimille turpeen jalostamiseksi korkea-arvoisiksi ja korkean lisäarvon tuotteiksi vientimarkkinoille. Näin myös kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto saadaan turvattua.
Tähän tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua jäykän ja kalliin lupajärjestelmän sekä vesiensuojelutoimenpiteiden aiheuttamien kustannusten vuoksi. Nämä estävät pienimuotoisen turpeen käytön ollen taloudellisesti liian raskas alan toimijalle.
Neovan (ent. Vapo) hallintoneuvoston puheenjohtajana aloitti äskettäin kansanedustaja Antti Kangas (ps.). Nyt on hyvä vaikuttaa edellä mainittuihin asioihin aitiopaikalta, jos vain halua ja tahtoa riittää. Omalta puoleltani olen kyllä tukena.