Suomi näivettyy ilman maahanmuuttoa
Maahanmuutosta on tullut politiikan kestoteema monissa läntisissä demokratioissa. Suomessa maahanmuuton vastustaminen on siivittänyt perussuomalaiset vajaan 20 prosentin puolueeksi jo monissa vaaleissa.
Muut puolueet ovat alistuneet siihen, että perussuomalaisilla on omistusoikeus maahanmuuton ongelmien käsittelyyn. Jos sama meno jatkuu, saamme jatkossakin varautua uusiin jytkyihin vaali-iltana.
Vaivautunut vaikeneminen on väärä lähestymistapa. Nykyistä presidenttiämme lainaten ehdotan arvopohjaista realismia maahanmuuton käsittelyyn.
Realismia on, että maahanmuuttoon liittyy nykyisellään paljon ongelmia.
Suomi on ollut pitkään kulttuurisesti yhtenäinen maa. Eihän siitä ole kuin muutama vuosikymmen, kun iholtaan toisen värinen ihminen oli outo näky, töllistelyn kohde.
Vielä tänäänkin vieraskielinen sukunimi on miinus työhakemuksessa.
On yhä paljon matkaa siihen, että suomalainen yhteiskunta kohtelisi kaikkia tasa-arvoisesti ihonväriin, uskontoon tai muihin seikkoihin katsomatta.
Realismia on sekin, että ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat yliedustettuina monissa rikostilastoissa.
Suurissa kaupungeissa on tarjolla vaara maahanmuuttajien keskittymisestä omille asuinalueilleen, joka voi pahimmillaan johtaa gettojen syntyyn. Lapsen on vaikea oppia suomen kieltä, jos päiväkotiryhmässä on vain muutama suomenkielinen lapsi saati hoitaja.
Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on kuitenkin edellytys onnistuneelle kotoutumiselle.
Kovaa realismia on se, että Suomi näivettyy ilman maahanmuuttoa.
Jo nyt väestön kasvu nojaa maahanmuuttoon. Kantasuomalaiset tekevät vähemmän lapsia, ja ikäluokkien pienentyessä tämä luontainen väestönkasvu heikkenee entisestään.
Ei ole realismia olettaa, että suomalaiset nuoret aikuiset ryhtyisivät nopeasti perustamaan suuria perheitä.
Jos maahanmuutto lakkaisi kokonaan, Suomen väestökehitys kääntyisi nopeaan laskuun. Se tarkoittaisi rajua muutosta koko yhteiskunnassa.
Otan esimerkiksi vain työeläkejärjestelmän. Sehän perustuu siihen, että työssä olevat maksavat suurimmaksi osaksi senioreiden eläkkeet. Jos maksajien määrä vähenee nopeammin kuin eläkeläisten määrä, maksutaakka kasvaa kohtuuttomaksi.
Monet muutkin hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmät perustuvat siihen, että talous kasvaa. Jos väestö pienenee, talouskin supistuu. Kestämmekö tällaisen kehityksen? Ainakaan emme ole varautuneet siihen.
Realismia on, että Suomi näivettyisi ilman maahanmuuttoa. Mutta sekään ei meitä pelasta, jos emme onnistu kotouttamisessa. Tulijoiden pitää päästä kiinni työhön ja toimeentuloon. Siinä on vielä paljon tekemistä.
Tulijoita on onneksi riittänyt vuosisatojen varrella.
Tarvitsemme myös arvokeskustelua. Sen voi aloittaa muistuttamalla, että olemme itse asiassa kaikki maahanmuuttajien jälkeläisiä. Alettiinhan Suomea asuttaa viimeisen jääkauden jälkeen.
Tulijoita on onneksi riittänyt vuosisatojen varrella. Monet suurista yrityksistämme ovat aikoinaan maahanmuuttajien perustamia. Joistakin nykyistenkin tulijoiden startup-hankkeista voi syntyä merkittäviä työllistäjiä.
Kaikkein vaikeinta on asenteiden muuttaminen. Olisimmeko kypsiä hyväksymään seuraavan ajatuksen ja toimimaan sen mukaisesti:
Kaikki Suomessa syntyneet Suomen kansalaiset ovat suomalaisia ihonväristä tai muusta taustasta riippumatta.
Asenteiden muutos vie varmasti aikansa. Mutta näin suomalaisuus on ennenkin kehittynyt, täällä jo asuvien ja tulijoiden vuorovaikutuksena.