Tutkimus: Pyöriäinen oli yleinen Suomen rannikolla 1930-luvulle – havainnot romahtivat 1940-luvulla
Suurin osa historiallisen aineiston pyöriäishavainnoista liittyi kalastukseen. Pyöriäisiä jäi myös pyydyksiin ja niitä tapettiin, kertoo kulttuuri- ja ympäristöhistorioitsija, dosentti Otto Latva Turun yliopistosta tiedotteessa.
Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkijoiden tuore tutkimus kokoaa ja analysoi digitoidusta suomalaisesta lehdistöaineistosta löydettyjä pyöriäishavaintoja 1800-luvulta 1970-luvulle. Digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet kertovat paljon eri lajien välisistä suhteista ja tuovat myös uutta pitkän aikavälin tietoa Itämeren ainoasta valaslajista.
Itämeren pyöriäiskanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, ja nykyarvio kannan koosta on noin 500 yksilöä. Aihe on ajankohtainen, sillä yksittäisestä pyöriäishavainnosta Kyrönjoessa uutisoitiin hiljattain (Yle 20.4.).
Turun yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että pyöriäisiä tavattiin usein 1800-luvulla ja erityisesti 1900-luvun alkupuolella laajasti koko Suomen rannikon alueella, mutta havaintojen määrä putosi jyrkästi 1940-luvulla eikä ole sen jälkeen palannut aiemmalle tasolle.
Tutkijat kokosivat Suomen Kansalliskirjaston digitoimasta sanoma- ja aikakauslehdistöstä pyöriäishavaintoja vuosilta 1828–1975. Vähän yli 500:sta pyöriäisyksilöstä löytyi yhteensä 413 havaintoa Suomen merialueelta.
– Aineisto täydentää aiempia havaintotietoja merkittävästi. Keräämistämme havainnoista 296 on sellaisia, joita ei mainita nykyisissä pyöriäishavaintojen tietokannoissa vastaavalta ajanjaksolta, kertoo tutkimusta johtanut kulttuuri- ja ympäristöhistorioitsija, dosentti Otto Latva Turun yliopistosta.
Lehtitiedot osoittavat, että pyöriäisiä havaittiin historiallisesti koko Suomen rannikon pituudella aina Perämereltä Suomenlahden pohjukkaan.
Havainnot painottuivat vahvasti kesäkuukausiin kesäkuusta elokuuhun, mutta niitä tehtiin myös keväällä erityisesti toukokuussa sekä syksyllä syyskuun ja lokakuun aikaan.
Talvihavaintoja oli vähän, ja ne liittyivät usein kuolleisiin rannalle ajautuneisiin yksilöihin. Helmikuun osalta aineistosta ei löytynyt yhtään havaintoa.
Pyöriäishavaintojen ajallinen jakauma korostuu erityisesti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, mutta 1940-luvulla havaintojen määrä romahti.
– Tämän jälkeen pyöriäisiä tavattiin enää harvoin Suomen rannikolla ja vain eteläisillä merialueilla. Romahdukselle on esitetty monia syitä, kuten esimerkiksi 1940-luvun ankaria jäätalvia, Latva kertoo.
Aineistossa pyöriäisiin liittyi runsaasti ihmistoimintaa. Osa tapauksista oli satunnaisia havaintoja, mutta lähes yhtä suuri osa liittyi kalastukseen. Pyöriäisiä jäi esimerkiksi paljon kiinni kalastajien pyydyksiin. Lehdissä kerrottiin myös pyöriäisten tappamisesta sekä rantautumisista.
Tutkijoiden mukaan aineisto tarjoaa uutta näkökulmaa paitsi pyöriäiskannan pitkän aikavälin muutoksiin myös siihen, millaisena eläimenä pyöriäinen näyttäytyi rannikon asukkaille ja erityisesti kalastajille.
– Aineistossa korostuu, että pyöriäisiä ei vain nähty, vaan niitä myös jäi pyydyksiin ja niitä tapettiin. Tämä auttaa osaltaan ymmärtämään, millaisia paineita pyöriäiskannat kohtasivat historiallisesti, Latva toteaa.