Harmonikkatehdas tekee nyt ammuksia – Mikään ei näytä uhkaavan Venäjän talouden kykyä rahoittaa sotaansa Ukrainassa, sanoo asiantuntija
Mikään ei todennäköisesti uhkaa lähivuosina Venäjän talouden kykyä rahoittaa sotaa Ukrainassa, arvioi vanhempi neuvonantaja Laura Solanko Suomen Pankista. Syitä on monia, mutta perustana on se, että sotatalouteen siirtyneessä autoritaarisessa maassa sotaponnistelujen rahoittaminen on laitettu kaiken muun edelle.
Lopputuloksena on se, että sotaa käyvässä maassa julkisen talouden alijäämä on vaatimattomasti vain muutaman prosenttiyksikön luokkaa ja siellä vallitsee täystyöllisyys. Presidentti Vladimir Putin ei poikkeuksellisesti edes valehdellut, kun hän kertoi suuressa lehdistötilaisuudessaan Venäjän talouden kasvavan.
Solangon sanoin ”aika tumpelo siinä saisikin olla”, jos ei saisi bruttokansantuotetta kasvamaan sen jälkeen, kun julkisia menoja on lisätty 25 prosenttia. Talouden kasvu kuitenkin koskee sotataloudessa vain muutamia painopistealueita.
– Resursseja ohjataan ensisijaisesti sotateollisuuteen sekä armeijan ja sisäisen turvallisuuden joukkojen käyttöön ja kaikkeen muuhun vain siinä tapauksessa, että jotain jää jäljelle, Solanko kertoo STT:lle.
Kokonaisuudessa on syytä muistaa myös se, että Venäjä on iso talous, joka ei käy hyökkäyssotaa omalla, vaan Ukrainan maaperällä.
– Eli sodan tuhot eivät tule tällä hetkellä juuri millään tavalla Venäjän maksettaviksi, Solanko sanoo.
Suomalaisen sotilaslähteen mukaan ammukset tai miehet eivät ole Venäjältä loppumassa suurista tappioista huolimatta.
– Laatu on kärsinyt, mutta määrää siellä on.

Sodan alettua länsi määräsi Venäjälle ennen näkemättömiä pakotteita, ja maan talouden odotettiin jopa romahtavan. Muutaman kuukausi olikin hyvin vaikeaa, mutta lopulta Venäjä sai tilanteen erilaisilla päätöksillä ja rajoituksilla hallintaan.
Sodan rahoittamiseksi Venäjällä oli entuudestaan puskurirahastoa. Pakotteista tai hintakatoista huolimatta maan öljynvientitulot ovat nyt kuukausitasolla jo suuremmat kuin ennen sotaa, kertoi Bloomberg kuun alussa.
Solanko kuitenkin korostaa parjatuilla pakotteilla olleen puutteineenkin todellista vaikutusta sekä Venäjän talouteen että sotilaskäyttöön kelpaavien tuotteiden ja osien saatavuuteen.
– Siitähän vasta riemu syntyisi, jos me yhtäkkiä päättäisimme lopettaa pakotteet vain siksi, että niitä jossain kierretään, Solanko sanoo.
Vaikka Venäjä on pystynyt suuntamaan fossiilisten polttoaineiden vientiä uudelleen länsimaista muun muassa Kiinaan ja Intiaan, se joutuu Solangon mukaan myymään esimerkiksi öljyään noin 15 dollarin alennuksella aiempaan nähden.
Julkisen rahan pumppaaminen talouteen niin budjetin kuin pankkien kautta on johtanut Solangon mukaan siihen, että Venäjän talous on ylikuumentuneessa tilassa. Kysyntä ylittää tarjonnan, kun tuonti on rajallista ja kotimainen tuotanto kasvaa vain sotaan liittyvillä sektoreilla.
– Jos talouden epätasapaino tästä vielä kasvaa, se johtaa siihen, että ne alat, jotka eivät palvele suoraan sotaa, surkastuvat entistä enemmän, Solanko sanoo.
Jo nyt esimerkiksi henkilöautojen ja pesukoneiden tuotanto on vähentynyt merkittävästi. Näitä tuotteita tuodaan muun muassa Kiinasta, josta Venäjä on sodan myötä tullut yhä enemmän riippuvaiseksi.
Toisaalta aiempaa tuotantoa on myös saatettu muuntaa valmistamaan aseita ja ammuksia. Solanko kertoo esimerkiksi musiikkisoittimista, joiden valmistuksessa on nähty yllättävän kovia kasvulukuja.
– Tekeekö se linjasto, joka aikaisemmin tuotti harmonikkoja, nyt jotain ihan muuta, Solanko pohtii.
Pelkkien aseiden ja ammusten valmistamisen lisäksi sotatalouteen kuuluu epäsuorasti myös muuta toimintaa kuten rakentamista ja uusien vientireittien avaamista Venäjältä Aasiaan.

Talouden ylikuumeneminen on johtanut siihen, että Venäjän inflaatio on karannut kauas tavoitellusta. Maan keskuspankki nosti ohjauskorkoaan joulukuussa jo 16 prosenttiin. Ylimääräinen raha ja työvoimapula ovat nostaneet palkkoja ja sitä kautta hintoja ja kustannuksia.
Solangon mukaan monet, Venäjän keskuspankki mukaan lukien, ovat ennustaneet, että nykyisen kaltaisen talouden nopean kasvun on pakko loppua, koska rajat tulevat yksinkertaisesti vastaan.
– Ensi vuodelle ennakoidaan hyvin maltillista kasvua, koska enempää ei saada enää tuotettua, Solanko kertoo.
Normaalissa tilanteessa nyt kasvaisivat yksityiset tuotannolliset investoinnit, mikä loisi muutaman vuoden viipeellä lisää tuotantokapasiteettia.
– Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että investoinnit menevät sotaa tukeviin hankkeisiin eivätkä siviilipuolelle.
Kaikki sotaponnistuksiin osoitetut valtavat rahamäärät ovat tietysti pois jostain muusta, mutta ruohonjuuritason näkökulmasta asialle on vain vähän tehtävissä.
Solankoa ei puhuttele selitys, jonka mukaan ainaiseen niukkuuteen tottunut venäläinen kansanluonne jotenkin ennaltaehkäisisi protesteja. Hänen mukaansa nykyhallinto tarjoaa rivivenäläiselle periaatteessa työpaikan ja palkan, joka maksetaan jotakuinkin ajallaan.
– Jos se ei riitä, niin kärjistäen voi sanoa, että vaihtoehtoina ovat lähtö joko rintamalle tai vankilaan. Kun ihmiset elävät tällaisen valinnan ääressä, kansalaisten valinnoissa ei ole hirveästi kansanluonteesta kyse., Solanko sanoo.