Paljon ääniä rohmunneita ehdokkaita jäi jälleen nuolemaan näppejään
Lukuisia suuria äänimääriä rohmunneita ehdokkaita jäi sunnuntain eduskuntavaaleissa jälleen ilman paikkaa Arkadianmäellä. Historiaa vaaleissa ei tältä osin kuitenkaan tehty: suurin eduskunnan ulkopuolelle jääneen ehdokkaan keräämä äänimäärä on edelleen vuoden 2019 vaaleista. Tuolloin vihreiden listoilta ehdolla ollut Riikka Karppinen keräsi reilut 7 800 ääntä, mutta jäi ilman paikkaa.
Tällä kertaa suurista äänimääristä huolimatta ilman paikkaa jäi esimerkiksi vihreiden Mari Holopainen ja Alviina Alametsä, jotka olivat ehdolla Helsingin vaalipiirissä. Molemmat nappasivat yli 5 000 ääntä. Europarlamentaarikko Alametsän äänisaalis riitti varasijaan, kansanedustaja Holopaisen ei siihenkään. Pienimmällä äänimäärällä Helsingistä eduskuntaan nousi perussuomalaisten kansanedustaja Mari Rantanen, joka sai reilut 3 800 ääntä.
Myös esimerkiksi Uudellamaalla useita yli 4 000 ääntä kerännyttä ehdokasta ei tullut valituksi. Vaalipiirin pienimmällä äänimäärällä valittu oli keskustan ehdokas Eerikki Viljanen, joka sai vajaat 2 800 ääntä.
Kaakkois-Suomessa varasijalle jäivät muun muassa yli 5 000 ääntä saanut kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) ja perussuomalaisten ehdokas Timo Härkönen, jonka äänisaalis oli yli 5 100. Vaalipiiristä pienimmällä äänimäärällä tuli valituksi vihreiden kolmas varapuheenjohtaja Hanna Holopainen, jota äänesti alle 2 800 ihmistä.
Esimerkiksi Keski-Suomessa vaalipiirin yhdeksänneksi eniten ääniä saanut keskustan kansanedustaja Joonas Könttä jäi puolestaan varasijalle, kun vaalipiirissä kymmenenneksi eniten ääniä kerännyt SDP:n ehdokas Jani Kokko puolestaan nappasi paikan eduskunnassa. Könttä sai niukasti yli 5 000 ääntä, Kokko alle 4 900 ääntä.
Eniten paikkoja kaikista puolueista menetti keskusta, jonka edustus täysistuntosalissa kutistui kahdeksalla ehdokkaalla. Puolueen kannatus laski vuoden 2019 vaaleihin verrattuna 2,5 prosenttiyksiköllä.
Vihreillä paikkamäärä väheni puolestaan seitsemällä, vaikka puolueen kannatus edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna laski peräti 4,5 prosenttiyksiköllä. Vasemmistoliiton kannatus puolestaan laski vain 1,1 prosenttiyksiköllä, mutta puolue menetti peräti viisi paikkaa.
Vasemmistoliiton ehdokkaita jäikin niukasti ulos eduskunnasta monessa vaalipiirissä. Esimerkiksi Satakunnassa ensimmäinen putoaja oli vasemmistoliiton Raisa Ranta, joka sai vajaat 4 300 ääntä. Rannan vertailuluku oli kuitenkin vain 9 900, kun taas Satakunnan viimeisellä läpimenijällä, kokoomuksen Mari Kaunistolalla vertailuluku oli 10 118. Ääniä Kaunistola keräsi reilut 3 000.
Vasemmistoliiton Rannan eduskunnan ulkopuolelle jättäneen vertailuluvun takaa löytyy Suomessa käytössä oleva d’Hondt’in laskentamenetelmä. Siinä ehdokkaan saamalla äänimäärällä on suuri merkitys laskennan alkuvaiheessa. Äänimäärät ratkaisevat, mikä on kunkin ehdokkaan järjestys puolueen – tai mahdollisen vaaliliiton – sisällä kussakin vaalipiirissä.
Sen jälkeen käyttöön otetaan vertailuluvut. Eniten puolueessa ääniä saanut saa vertailuluvukseen puolueen koko äänipotin. Seuraavaksi eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen puolet puolueen äänimäärästä. Seuraava saa kolmanneksen, sitä seuraava neljänneksen ja niin edelleen.
Seuraavaksi tarkasteluun tulevat kaikkien ehdokkaiden vertailuluvut vaalipiirissä. Jos vaalipiiristä valitaan eduskuntaan esimerkiksi yhdeksän edustajaa, valituiksi tulevat vertailulukujen suuruusjärjestyksessä yhdeksän ehdokasta. Valittujen henkilökohtaisten äänien määrässä voi tällöin olla suuriakin eroja.
D’Hondtin menetelmä on ollut Suomessa käytössä jo 1900-luvun alusta lähtien. Menetelmää on kritisoitu siitä, että se suosii suuria puolueita.