"Aito kohtuuttomuus" voisi olla avain kalliin sähkösopimuksen vangeille

Irtisanominen, kohtuullistaminen, valtion vippi vai armahdus?

Muun muassa tällaisia helpotuskeinoja työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) haluaa pohdittavan kuluttajille, jotka ovat jumissa kalliissa sähkösopimuksessa. Useat kuluttajat hankkivat määräaikaisen sähkösopimuksen viime vuonna Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman pörssisähkön hinnannousun seurauksena.

TEM kertoi selvitystyöstä maaliskuun lopulla. Selvityksen taustalla on sähkön pörssihinnan merkittävä lasku. Pörssisähkön hinta kääntyi alaspäin jo alkuvuodesta. Keskiviikkona sähkön hinta oli historiallisen alhaalla, kun pörssisähkön vuorokauden keskihinta oli Suomessa miinuksella.

Energiateollisuus ry arvioi tekemänsä jäsenkyselyn perusteella, että sopimuksia, joissa hinta on yli 20 senttiä kilowattitunnilta, olisi koko maassa vajaat 210 000. Sopimuksia, joissa hinta on yli 30 senttiä kilowattitunnilta, olisi puolestaan vajaat 60 000.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) Datahuoneen keräämän hinta-aineiston mukaan joulukuussa 2022 on ollut 420 000 määräaikaista sähkönmyyntisopimusta, jossa sähköenergian hinta on ylittänyt 20 senttiä kilowattitunnilta. Tämä on noin 13 prosenttia kaikista sähkösopimuksista. Sopimuksia, joissa hinta on yli 30 senttiä kilowattitunnilta, on arvioitu olleen noin 295 000.

Minkälaisin keinoin kuluttajat voisivat sitten irtaantua kalliista sähkösopimuksesta tai miten he saisivat kohtuullistettua tilannettaan?

Ministeriön toiveesta selvitystyössä punnitaan ainakin neljää erilaista vaihtoehtoa kuluttajien tilanteen kohtuullistamiseksi. STT pyysi Helsingin yliopiston yksityisoikeuden professoria Ville Pönkää arvioimaan TEMin esittämiä vaihtoehtoja.

Ensimmäisenä keinoja esitetään voimassa olevista sopimuksista irtaantumista. Pönkä kertoo, että tässä tapauksessa jokaista sopimusta pitää tarkastella yksitellen ja tulkita sen mukaan, mitä niihin on kirjoitettu.

– Jos sopimus ei mahdollista irtisanomista, niin sitten sopimuksen tulkinnan keinoin on aika vaikea kuvitella, että sopimuksista päästäisiin eroon, hän toteaa.

Pönkä valaisee kuitenkin, että kuluttajansuojalaissa on niin sanottu epäselvyyssääntö. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sopimusehdon merkityksessä on epäselvyyksiä, asian voi tulkita kuluttajan hyväksi. Tätä edellyttää se, että sopimusehdon on laatinut elinkeinonharjoittaja etukäteen, jolloin kuluttaja ei ole voinut vaikuttaa tietenkään sen sisältöön. Todennäköisempää on professorin mukaan kuitenkin se, että sopimuksia tulkitaan siten, mitä niissä on sanottu.

Toinen selvitettävä vaihtoehto on se, voidaanko määräaikaisia sähkösopimuksia sovitella ja kohtuullistaa. Pönkä kertoo, että Suomen sopimusoikeudessa on tunnistettu laajasti mahdollisuus puuttua jälkikäteen kohtuuttomiin sopimusehtoihin.

Kohtuuttomuuteen voi Pöngän mukaan olla kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että sopimus on alun alkaenkin kohtuuton, mistä hän ei usko olevan tässä asiassa kyse.

– Mutta toinen vaihtoehto on se, että sopimusta voidaan kohtuullistaa, jos se muuttuu olosuhteiden muutoksen seurauksena kohtuuttomaksi, ja siinähän tässä tilanteessa on kyse, hän kertoo.

Toki sovittelussakin käytetään tapauskohtaista harkintaa. Sopimuksen sovitteluun vaikuttaa Pöngän mukaan se, onko toinen osapuoli selvästi vahvemmassa asemassa kuin toinen. Kuluttajasopimuksissa usein näin on. Pöngän mukaan olennaista on se, onko kohtuuttomuus niin sanotusti aitoa.

– Jos olosuhteet ovat olleet hyvin poikkeukselliset ja ihmiset joutuneet kiireessä tekemään päätöksiä ja hintaerot ovat olleet räikeitä, niin siinä voi olla aito kohtuuttomuustilanne käsillä.

Pönkä kuitenkin huomauttaa, että sähkösopimuksissa kiinni olevien pitäisi itse vaatia kohtuullistamista, sillä laki ei mahdollista sellaista suuren kuluttajajoukon puolesta.

Kolmas vaihtoehto selvitysryhmällä on korkeisiin hintoihin sitoutuneiden kuluttajien tukeminen sopimushinnan ja määritellyn, kohtuulliseksi katsottavan hinnan erotuksella.

– Jos katsoo tätä kontekstia, niin jotenkin olettaisin, että tässä nyt on kyse siis ilmeisesti jonkinlaisesta valtion tuesta, josta sitten annettaisiin näille kuluttajille tämä erotus hyvityksenä.

Jos yritykset tukisivat kuluttajia, silloin kyse olisi kakkoskohdan sovittelusta.

Viimeisenä vaihtoehtona TEM selvittää kertaluonteista ”armahduslakia”.

– On mahdollista ajatella, että sitten säädetään joku poikkeuslaki, jossa sitten vapautetaan kuluttajat näistä sopimuksista tai sitten kohtuullistetaan niitä jotenkin kollektiivisesti.

Määräaikaisia sopimuksia koskeva TEMin selvitystyö on jatkoa sähkötuelle ja sähkövähennyksille, joita Suomessa runnottiin läpi sähkön hinnan noustua nopeasti. Eduskunta edellytti maaliskuussa, että hallitus arvioi sähköhyvityksen ja muiden tukimuotojen toimivuutta ja ryhtyy toimenpiteisiin määräaikaisten sähkösopimusten piirissä olevien kuluttajien aseman kohtuullistamiseksi.

Selvityksen tekevät velvoiteoikeuden professori emeritus Juha Karhu ja julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlberg, ja sen pitäisi valmistua kuun lopussa.