Sovintoliike
Viime keväänä tuli kuluneeksi 100 vuotta Kyösti Kallion sovintopuheesta. Kansakuntaa repivässä ajassa puheen sovitteleva sävy oli jopa hämmentävä. Siitä muodostui yksi peruskivi suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyydelle.
Sovinnollisuudesta ja kansallisesta eheydestä syntyi erottamaton osa isänmaallisuutta. Sovittelevuus on Kallion perintönä yhtä lailla osa keskustalaisuutta.
Vuosia 1918 ja 2018 ei pysty yksiselitteisesti vertaamaan. Onneksi ei. Kokoluokaltaan tai edes samalle mittaristolle skaalautuvia asioita ei vuosien välillä ole. Voidaan kuitenkin todeta, että sovinnollisuus on säilynyt keskustan johtotähtenä jo vuosisadan. Sen on osoittanut myös ajankohtainen työmarkkinapoliittinen tilanne.
Työllistämiskynnystä on välttämätöntä alentaa, jotta yhä useampi suomalainen voi päästä töihin. Tätä tavoitetta silmällä pitäen hallitus esitti viime keväänä muutoksia irtisanomissuojaan pienissä yrityksissä.
Syksyn aikana asia on saanut kokoaan suuremmat mittasuhteet. Poliittiset lakot ovat paitsi näkyneet suomalaisten arjessa myös hallinneet poliittista keskustelua. Yksittäisestä lakihankkeesta kärjistyi periaatteellinen kiista.
Hallituksella on vastuu maan työllisyydestä. On selvää, että hallituksen itselleen asettamassa vaativassa työllisyystavoitteessa onnistuminen kertoo, että helpot konstit on käytetty loppuun.
Jotta seuraavat, hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudelle yhtä välttämättömät tavoitteet voidaan saavuttaa, tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Tämän syksyn keskustelu osoittaa, etteivät nuo uudistukset tule olemaan helppoja. Tarvitaan sovinnollisuutta – yhteisen tilannekuvan ja tavoitteen luomista.
Kärjistymään päässeen julkisen keskustelun taustalle on jäänyt ratkaisun löytymiseksi tehty työ. Sovintoa ja ratkaisua on haettu koko ajan. Olisi mahdotonta kuvitella, että keskusta olisi mitenkään muutoin voinut toimia.
Sovintopolitiikka osaltaan nosti Maalaisliiton suurten puolueiden joukkoon vuoden 1919 eduskuntavaaleissa. Noista ajoista lähtien keskusta on aina toiminut sillanrakentajana yhteiskunnan ristiriidoissa. Sovinnonrakentajaa on yhteiskunnan rakennustyössä tarvittu useaan otteeseen.
Keskustan rooli koko maan teollistamisessa ja tasa-arvoisten palveluiden perustan valamisessa on kiertämätön. Tätä työtä on tehty yhdessä muiden puolueiden ja kaikkien suomalaisten kanssa. Sovintoa ja yhteistä tavoitetta on haettu moneen kertaan, onneksi onnistuneesti.
Sovinnollisuus ei ole vain historian sivujen havinaa. Suomi on väistämättä mullistusten ja uudistusten edessä liittyen esimerkiksi työn murrokseen,
ilmastonmuutokseen ja sosiaaliturvaan. Usein politiikassa olisi houkuttelevaa luvata, ettei minkään tarvitse muuttua. Harvoin se kuitenkaan vastaa totuutta.
Silloin kannattaa hakea laaja keskusteluyhteys ja rakentaa siltoja niin osapuolten välille kuin murroksen yli. Sovinnollisuuden ja uudistamisen pitää käydä käsi kädessä. Niiden yhdistäjän rooli on aina sopinut keskustalle. Se on meidän näköisemme tehtävä myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri.